torstai 5. marraskuuta 2020

Mikä ihmeen Falqure Kahlittu?

Toisinkoiseni julkaisusta on kulunut nyt reippaasti yli kaksi viikkoa ja alan vihdoinkin hahmottaa, mitä on tapahtunut. Vaikka olen kääntänyt katseeni jo Qyamian kirjojen kolmanteen osaan, on vaikeaa ymmärtää ja uskoa todeksi, että toisinkoiseni on ihan oikeasti jo maailmalla. Uskon, että näinä päivinä kirja on löytänyt tiensä jo joidenkin lukijoidenkin käsiin asti, sillä pääsen stalkkaamaan kirjani myyntilukuja (en tilaajia, vain määriä) ja siellä ON tilauksia! 🎉 Kiitos siis kaikille mielenkiinnosta ja oikein paljon lukuiloa.

Hieman minua harmittaa se, ettei e-kirjani ole vielä ilmestynyt. Sen olisi pitänyt tulla noin kahdessa viikossa, mutta kohta hätyytellään jo kolmen viikon rajaa… Tämä ei ole enää minun käsissäni, joten en voi oikein asiaan vaikuttaa. Olisin toki voinut asettaa e-kirjalleni tarkan julkaisupäivän painettua kirjaani julkaistessa, mutta kuvittelin e-kirjani ilmestyvän nopeammin, mikäli en ala latelemaan ylimääräisiä "vaatimuksia". Esikoiseni kun tosiaan tupsahti e-kirjaksi noin viikossa, mutta toisinkoiseni antaa näkymä nyt odottaa itseään... Syvimmät pahoitteluni teille kaikille, jotka e-kirjaani odottelette. Se on kyllä tulossa ja ilmoittelen somessa näkyvästi, kunhan sitä pääsee tilaamaan.


Varmasti sieltä ruudun takaa löytyy myös teitä, jotka ette ole lukeneet esikoistani, Zequera Kätkettyä. Joten hei vaan! 😊 Ja te ehkä mietitte, että onko Falqure Kahlittua mitään järkeä lukea, jos ensimmäinen osa on lukematta. Juuri tästä ajattelin teille nyt kertoa, että voi kuulkaas – on kyllä! Toisinkoiseni pystyy hyvin lukemaan ilman, että olisi lukenut esikoistani.

Toki Falqure Kahlittu on jatkoa Zequera Kätketylle, ja tarina aukeaa erilaisesta näkökulmasta ensimmäisen osan lukeneille. Mutta, kuten olen ennenkin maininnut, Falqure Kahlittu pitää sisällään aivan ensimmäisen Qyamiaan sijoittuvan tarinani, joten tokihan se toimii niin ikään myös luettuna Qyamian ensimmäisenä tarinana.
Kun noin viitisen vuotta sitten ystäväni lueskelivat ihan ensimmäistä versiota Falqure Kahlitusta (silloin vielä nimeltään Vapaiden kansojen kahlitut), niin yllättäen minulle heitettiin kysymys, että kuinka Qyamian Epäkuolleet ovat saaneet alkunsa. Siitä syntyi idea esikoisteokselleni, kun ryhdyin kirjoittamaan tarinaa Epäkuolleiden synnystä.
Alun perin en kirjoittanut kumpaakaan näistä tarinoista kirjaksi, mutta kun tekstiä alkoi syntyä enemmänkin ja tarinat venyivät romaanimittaisiksi, niin totesin että näistä tarinoistahan on selvästi tulossa minun oma kirjasarjani!


Zequera Kätketty on siis romaanin mittoihin kasvanut esinäytös Falqure Kahlitulle, jonka pystyy lukemaan ilman, että olisi ennalta tutustunut Epäkuolleiden ja Qyamian syntyyn. Ainahan sitä voi lukea ensimmäisen osan sitten toisen osan jälkeenkin, mikäli huomaa, että luomiskertomus alkaakin kiinnostaa. 😏
Toki Zequera Kätketty on paljon muutakin kuin pelkkä "luomiskertomus". Se on Nanen tarina, joka kertoo anteeksiannosta ja ennakkoluulojen murtamisesta. Vihasta, joka on juurtunut liian syvälle. Rakkaudesta, joka on niin vahvaa, ettei Ihmismieli voi sitä ymmärtää. Ajan rattaiden hitaasta sekä nopeasta pyörimisestä, kuolemasta ja kuolemattomuudesta… Muistoista ja niiden kadottamisesta.

Falqure Kahlittu pitää sisällään osin samoja teemoja, ovathan ne vahva osa Qyamiaa, mutta tarinoiden välissä vyöryneet yli tuhat vuodenkiertoa ovat vaihtaneet rooleihin uudet hahmot, joiden näkökulma maailmaan on aivan toisenlainen. Vain Örkkien verenperintö pyrkii pitämään kiinni vanhoista säädöksistä, mutta silti ajat ovat muuttuneet. Vanha ja viisas Örkki, Goramogh, on murheellinen Örkkinuorukaisten hairahduksista ja yrittää puhua järkeä nuoremmilleen siitä, etteivät Haltianaiset ole syntyneet heidän kaadettavikseen.
Samaan aikaan sodan varjo peittää Qyamian, mutta sotaan luotu armeija ei ole valmis taisteluun. He eivät tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä, sillä vihollinen on vaihtunut. Jotta sota voitaisiin voittaa, tulisi kaikkien kansojen yhdistyä – mutta eihän sellainen ole mahdollista. Ei Qyamiassa, jossa jokaisella kansalla on oma paikkansa, jopa oma mantereensa. Siinä missä Epäkuolleiden johtaja Gregon taistelee mielensä ja tekojensa kanssa pitääkseen kansansa Ihmissyntyisenä, päättää Goramogh toimia ja toteuttaa oman täysin mahdottomalta vaikuttavan suunnitelmansa. Eikä hän ole ainut, joka näin on päättänyt toimia. Sota on väistämätön, mutta keiden välillä se lopulta käydään, muun muassa se selviää Falqure Kahlittu -tarinan pyörteissä. 

Joten nyt ei muuta kuin tilailemaan oma menolippu Qyamiaan. Lipunmyyntiin löydät tiesi tästä. Ja mikäli tosiaan olet e-kirjaa vaille, niin seuraa ilmoitteluani somessa. (Zequera Kätketty löytyy toki painettujen kirjojen lisäksi tälläkin hetkellä myös e-kirjana, jota pääset tilattuasi lukemaan vaikka heti saman tien. Lipunmyyntilinkin kautta löydät myös Zequeran.) 

Lämmin kiitos vielä kirjojani lukeneille ja lukeville! Ette arvaakaan kuinka hyvän mielen saatte minulle aikaan. On ihanaa, kun ihmiset löytävät perille maailmaani. Tervetuloa! 💚 


Lukuiloa toivotellen,











torstai 29. lokakuuta 2020

Matka jatkuu…

Somessa minua seuraavat ehkä bongasivatkin Instan puolelta, että olen siirtänyt ajatukseni osin jo seuraavaan kirjaani. Toki elän yhä vahvasti mukana Falqure Kahlitun tapahtumissa ja ajattelen päivittäin hahmojani, jotka kyseisessä tarinassa ovat mukana… Mutta uskon, että eteenpäin siirtyminen helpottaa tähän. Onkin jotenkin todella hurjaa, lähes järkyttävää, että vasta kun te lukijat saatte Falqure Kahlitun käsiinne, niin minun täytyy olla jo jossain muualla. Se tarina ei ole enää minua varten – se on nyt teitä varten. Ja kuitenkaan… en yhä vieläkään tahtoisi päästää siitä irti.


Minua lohduttaa tavattomasti se ajatus, että jonain päivänä – ehkä hyvinkin pian – saan kuulla teidän lukijoiden matkasta Gregonin ja Cylnan rinnalla. On mielenkiintoista kuulla, minkälaista teillä on Qyamiassa tällä kertaa. Tarina on kuitenkin melko lailla erilainen kuin mitä esikoiseni tarina oli. Itse pidän tästä toisinkoisestani enemmän, joskin esikoiseni tarina oli tarpeellinen alkusoitto ennen tätä toisinkoistani – ja tokihan esikoisessakin on minulle hyvin rakkaita hahmoja, ellei jopa niitä kaikkein rakkaimpia. Mutta tarinana pidän enemmän tästä toisinkoisestani. Jännää siis kuulla, mitä te lukijat olette lopulta mieltä. 😏 

Nyt lokakuussa, kirjaprojektini valmistumisen myötä, olen lukenut ja pelannut paljon. Täytyy sanoa, että en ole varmaan ikinä eläessäni lukenut kuukauden aikana yhtä monta kirjaa kuin tässä kuussa! Minulla on ollut pitkään lukujumi, enkä ole viime vuosina juurikaan lukenut muuta kuin omia tekstejä ja ainoastaan ihan vain jokusen muiden kirjoittaman kirjan per vuosi… Mutta äänikirjoja sentään aloin lisäksi kuunnella tänä vuonna.
Vaan nyt – nyt olen todellakin lukenut! Toki yksi kirjoista on Falqure Kahlittu, mutta tällä kertaa luin sen sentään ihan oikeana fyysisenä kirjana, enkä pelkkänä tekstitiedostona. Lisäksi olen lukenut neljä sarjakuvakirjaa: Viimeinen ilta (Rowell & Hicks) ja Heartstopper volume 1, 2 ja 3 (Alice Oseman). 

Indiekirjallisuutta
Luin tässä kuussa omani lisäksi myös yhden toisenkin indiekirjan, Älä anna minun pudota (Elina Aaltonen), josta ehkäpä kirjoitan vielä kirja-arvostelun Indieklubin tiimoilla. Tämä oli aikuisille suunnattu heppakirja, joita toisinaan (harvakseltaan) luen fantasian ja sarjakuvien ohella.

Vaan koko tämän lokakuun "luku-urakkani", joka oli kuitenkin kaikkea muuta kuin urakka (sillä lukeminen oli nyt niiiin helppoa), aloitin lukemalla jo kesällä hankkimani Beowulf eepoksen Rudolf Dillströmin 1900-luvun alkupuolella suomentamana. Kyseinen helmi löytyi pienkustantamo Nysalorin valikoimista.
Seuraavaksi lukuvuorossa onkin uudempi suomennos Beowulfista sekä postissa luokseni on jo matkalla Beowulfin englanninkielinen laitos, joka sisältää niin ikään myös alkuperäisen muinaisenglantilaisen version. Suurin piirtein siis takaan teille, että tulevana talvena minulta on jossain välissä tulossa perusteellinen bloggaus Beowulfista. Se on nimittäin uskomaton tarina – tavattoman monelta eri kannalta katsottuna.

Falqure Kahlitun julkaisun myötä minulta tosiaan aukesi jokin ihmeellinen pato, kun nyt lukeminen sujuu ihan toisen makuisesti kuin mitä useampaan vuoteen… Ehkä se johtuu siitä, että Falqure Kahlittu on ollut minulle niin tavattoman tärkeä tarina ihan syntymästään asti, etten ole oikein pystynyt keskittymään täysillä mihinkään muuhun kuin Qyamiaan. Nyt kun tuo tärkein tarina on saatettu kirjankansien väliin, olen suurimman työni tehnyt. Paineet ovat hellittäneet… Vaikka samaan aikaan kipuilenkin tarinasta luopumisen suhteen.
Mutta arvatkaa mitä? Eihän minun oikeastaan tarvitse olla haikean surumielinen. Voin nimittäin kirjoittaa ihan niin monta Qyamian kirjaa kuin mitä ikinä vain tahdon! Minun ei tarvitse koskaan lähteä pois siitä maailmasta. Ja vaikken kaikkia hahmojani pysty pitämään enää luonani, niin he ovat kuitenkin teidän luonanne… ja minun sydämessäni, muistoissani. Joten annetaan heidän elää sitä kautta ikuisesti! 💚

Jos et ole vielä osallistunut kirja-arvontaani, jossa voit voittaa itsellesi Zequera Kätketyn, niin aikaa osallistumiseen on tämän lokakuun loppuun asti. Arvontaan mukaan pääset tästä. Kannattaa osallistua!


Lukuterveisin,













torstai 22. lokakuuta 2020

Arvonta – voita kirja: Zequera Kätketty


~ Arvonta on päättynyt! ~


Monet somessa minua seuraavat varmasti jo tietävätkin, että toisinkoiseni on nyt julkaistu. 🎉 Fiilikset ovat olleet todellakin korkealla ja päätinkin innostuksissani juhlistaa toisinkoistani järjestämällä arvonnan, jossa juuri sinä voit voittaa esikoisteokseni, Zequera Kätketty

Zequera Kätketty on aikuisille suunnattua korkeaa fantasiaa ja teos ilmestyi heinäkuussa 2019. Sitä löytyy lähes kaikista nettikirjakaupoista kovakantisena ja pehmeäkantisena painettuna kirjana sekä e-kirjana. Zequera Kätketty on Qyamian kirjat -sarjan ensimmäinen osa, mutta se toimii myös täysin itsenäisenä teoksena. (Nyt lokakuussa julkaistu Falqure Kahlittu on toki jatko-osa esikoiselleni.) 

Tahtoisitko sinä voittaa itsellesi esikoisteokseni, Zequera Kätketty?
Jos vastasit kyllä – siinä tapauksessa seuraa ohjeita, niin kirjan pehmeäkantinen versio voi pian olla sinun! 😋


Näin osallistut arvontaan!

Kerro minulle: mitä örkit tuovat sinulle mieleen?

Voit kertoa örkeistä lyhyesti tai pitkästi. Yksi sanakin riittää, mutta voit kirjoittaa aivan niin pitkästi kuin miltä sinusta itsestäsi tuntuu. 😀

Vastauksesi voit kertoa minulle joko

  • kommentoimalla tähän postaukseen alla olevassa kommenttikentässä (annathan tällöin sähköpostiosoitteesi, mikäli et vastaa Google-tilisi kautta)
  • lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen kaukamaa.skessa@gmail.com
  • lähettämällä yksityisviestin Twitterissä tai Instagramissa (somelinkit löytyvät sivupalkista)
  • kommentoimalla johonkin julkaisuuni Twitterissä tai Instagramissa (somelinkit löytyvät sivupalkista).

Osallistumisaikaa on lokakuun 2020 loppuun asti ja suoritan arvonnan sunnuntaina 1.11.2020, jolloin arvon kaikkien osallistujien kesken yhden yllä mainitun kirjapalkinnon, joka toimitetaan voittajalle postitse. Olen voittajaan yhteydessä heti arvonnan suorittamisen jälkeen saman kanavan kautta kuin missä arvontaan osallistuminen on tapahtunut.

Kuittaan jokaisen osallistujan osallistumisen, joten jos et saa mitään vastausta viestiisi, ole yhteydessä uudestaan. Huom. blogikommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, joten älä huolestu, mikäli kommenttisi ei ilmesty blogiini heti.

Arvonta on minun itseni henkilökohtaisesti järjestämä, eikä arvonnassa ole mukana muita järjestäviä tahoja.

Joten nyt ei muuta kuin osallistumaan – ja onnea arvontaan! 👍

Toivottelee



maanantai 5. lokakuuta 2020

Koti-ikävä…

Toisinkoiseni koevedos lähti viime viikolla tilaukseen ja odottaa painoon pääsyä… Siitä asti, kun kirjaksi taittamani kässäri lipui käsistäni tälle matkalleen, minulla on ollut tavattoman tyhjä olo. Olen toki innoissani, että kirjani on näin lähellä julkaisuaan – mutta samaan aikaan olen kuin jossakin koomassa. Aivan kuin olisin poissa kotoa, enkä tiedä, koska pääsen palaamaan...

Syyskuun alusta asti olen ollut fiiliksiltäni varsin melankolinen… Toisinkoiseni tarinaan sisältyy niin vahvoja tunteita, että minun on ollut vaikeaa käsitellä niitä. Sitä kuvittelisi, että kun kirja valmistuu ja tarinasta ns. päästää irti, niin sen myötä vapautuu niistä fiiliksistä, joita kirjaa työstäessään on kokenut. Vaan eikös mitä, tämä on aivan päinvastoin... Fiilikseni muuttuvat vain koko ajan mieltä repivämmiksi.
Totesin taannoin kollegoilleni, että on jollain tapaa lannistavaa ymmärtää, ettei tämä tarina tule merkitsemään lukijoilleni yhtä paljon kuin mitä se itselleni merkitsee. Tuolloin vielä pelkäsin, että merkitseeköhän tämä tarina kenellekään yhtikäs mitään… Mutta nyt ajattelen jo toisin. Olen hyvilläni, että lukijani saavat nauttia tarinasta ilman tätä liian pakahduttavaa tunnetta – ja samaan aikaan olen varma, että tämä tarina tulee koskettamaan monia lukijoitani. Se tulee koskettamaan teitä sopivan syvältä, sen lupaan.

Onkin hyvin mielenkiintoista sitten tulevaisuudessa kuulla ja lukea teidän antamianne palautteita. Minkälaisena te tulette tämän matkan kokemaan… Ketkä ovat teidän suosikkihahmojanne… Kenen tarina/rooli koskettaa teitä kaikkein eniten… Ja sen myötä, kun yhä useampi pääsee kirjani lukemaan, lupaan paljastaa myös omia fiiliksiäni tämän tarinan suhteen vielä vähän syvällisemmin.
Tahtoisin toki kertoa teille kaiken jo nyt heti – mutten sentään tahdo spoilata. 😌 Annan teidän lähteä tälle matkalle niin, ettette tiedä mitä seuraavan (tai edes sen ensimmäisen) mutkan takana odottaa. Joten matkaan lähdettyänne pitäkää silmänne auki... Katsokaa tarkasti ympärillenne. Kuunnelkaa Qyamian hahmojen mielensanoja ja aistikaa, miltä he tuntuvat – keitä he ovat.
Uskon, että tämä uusi polku avautuu teille kuljettavaksi jo tässä lokakuun aikana. Ja tietenkin pidän teidät ajan tasalla ja ilmoittelen, kun ovi Qyamiaan taas aukeaa. 

Kuva: © Canva Pro

Esikoiseni, Zequera Kätketty, aiheutti valmistuessaan minulle hieman samanlaisia tuntemuksia, muttei näin vahvoja. Vaikka voisi kuvitella, että esikoisen julkaisu olisi se kaikkein ikimuistoisin kokemus, niin voin sanoa tämän toisinkoiseni julkaisun nostattavan sitäkin suurempia tunteita pintaan. Tämä on minulle suurempi asia ja vähän luulen, että kun saan pidellä kirjani loppulista versiota ensimmäistä kertaa käsissäni, niin saatan vieräyttää kyyneleen jos toisenkin.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että Falqure Kahlittu pitää sisällään myös sen aivan ensimmäisen kirjoittamani Qyamiaan sijoittuvan tarinan… Se on vain osa tätä kirjaa, osa tätä tarinaa, mutta se on siellä mukana. Ehkä tämä onkin minulle enemmän se esikoinen kuin mitä "virallinen esikoiseni", Zequera Kätketty.


Mietin monesti lenkkeillessäni Qyamian hahmoja… Mietin, keitä heistä tahtoisin tavata IRL. Mietin, mitä sanoisin heille "pelastaakseni" heidän elämänsä. Zequera Kätketyn hahmoista Shamaanille sanoisin, ettei hän saa jättää Nanea yksin… Miksei hän vain olisi voinut ottaa Nanea mukaansa? Kaikesta huolimatta… Juuri niin hänen olisi pitänyt tehdä. Ja Nane, hänen olisi pitänyt paljastaa tunteensa! Miksi hän tyytyi vain olemaan, katsomaan, kuuntelemaan – kun hänen olisi täytynyt itse puhua. Olisin halunnut pelastaa Nanen… Joku muu olisi saanut mennä ja kohdata Meren. Viimeistään Zagran olisi täytynyt estää kaikkea tapahtumasta… Olla päästämättä enää irti! 💔

Mutta Qyamian tarinat ovat juuri tällaisia minkälaisina ne teille kerron. Ne ovat olleet jo ennen minua, enkä voi niitä muuksi muuttaa – vaikka tahtoisinkin. Vaikka tahtoisinkin pelastaa hahmoni niin esikoisessa kuin myös toisinkoisessanikin ja antaa heille onnen. Mutta en voi, sillä Qyamia on totta – minulle. Onko se totta myös sinulle, sen saat itse päättää.


Julkaisua odotellen,



Ps. Olen päivittänyt kotisivujani ajan tasalle, joten tervetuloa kurkistamaan! 😏






torstai 17. syyskuuta 2020

Toisinkoiseni julkaisu lähenee

Ajattelin kirjoitella tänne blogiini nyt vähän fiiliksiä näin Qyamian kirjojen toisen osan julkaisun alla… Tämä loppurutistus on kyllä melkoista aikaa. Viime viikkoina ajatukseni ovat olleet tulevassa kirjassani 24/7 ja hommaa on yhä PALJON jäljellä!

Elo-syyskuun vaihteessa sain kässärini varsinaisen editoinnin päätökseen ja viimeisetkin luvut lähtivät oikolukijalle. Sen jälkeen olen käynyt läpi oikolukijan jo aiempiin lukuihin tekemiä korjausehdotuksia, poistanut täytesanoja ja fiksannut pieniä kohtia sieltä täältä tekstiä.
Todella usein yllätän itseni hymyilemästä tai jopa naurahtamasta ääneen, kun saan palata hahmojeni matkaan kirjani aiempien tapahtumien pyörteisiin. Elin viimeisten lukujen editoimisen ajan nimittäin todella synkissä vesissä, kun minun oli hurjan vaikeaa päästää tarinasta ja hahmoista irti.
Toki Qyamian kirjojen tarina jatkuu taas sarjan kolmannessa osassa, mutta tämä toinen osa on monin tavoin merkittävä. Tämän kirjan tarina sisältää mm. ihan ensimmäisen Qyamiaan kirjoittamani tarinan.

Viimeisenä editointipäivänä…
Kuin huomaamatta toisinkoiseni tarinaan livahti mukaan yksi "suhdekiemura", joka ei suostu jättämään minua rauhaan… Olen miettinyt sitä todella, todella paljon ja varmasti osaltaan siksi ajatukseni ovat kirjassani taukoamatta. Kyseinen "kuvio" on varsin pienessä roolissa tässä tarinassa, eli ihan vain sellainen sivujuoni. Mutta minulle siitä on kehittynyt kaikkea muuta kuin sivujuoni. Se on… se on kaikki kaikessa!
Toivon, että kun tämänkin kirjan tarina lähtee viimein käsistäni maailmalle, niin sen jälkeen pystyn päästämään irti kaikesta… Hahmoistani ja heidän elämästään. Ja myös tuosta sivujuonellisesta pienestä mausteesta tarinassani. Mutta jos en pysty, niin siinä tapauksessa kirjoitan jonain päivänä moisesta episodista novellin ~ rakkausnovellin. Se on sellainen salainen puskaromanssi, hih.

Tällä viikolla olen yrittänyt saada myös kirjani liitteitä kasaan, jotta pääsisin tekemään kirjan taiton. Liitteiksi tulee jälleen Qyamian kartta ja sanasto, aivan kuten esikoisessanikin on. Kartta on kutakuinkin sama, mutta pari paikannimeä siihen täytyy saada mahdutettua mukaan, joten joudun piirtämään kartan uusiksi. Alkuperäinen työ on tussityö, joten sitä ei pysty muokkaamaan… Ja minullahan ei tietenkään ole mitään photoshoppeja sun muita, vaan käsineni saan piirtää.
Sanasto on tällä kertaa myös aavistuksen työläämpi kursia kasaan, sillä Qyamian muinaista kieltä esiintyy toisinkoisessani ripaus enemmän kuin mitä esikoisessani. Vasta nyt alan huomata luoneeni aivan tavattoman monimutkaisen kielen ja siinä riittääkin hommaa, kun yritän pidellä kaikki narut hyppysissäni ja kielen johdonmukaisena.

© Tero Kivelä
Kirjani kannet ovat nekin yhä työn alla, ja takakansitekstiä en ole vielä edes miettinytkään… Mutta kansikuvat minulla sentään jo on! Tilasin kuvan kirjani etukanteen samalta taiteilijalta, joka teki kansikuvat esikoiseenikin – ja olen tähän toisinkoiseni kansikuvaan niin ikään super tyytyväinen. Rakastan siinä näkyvää Qyamian yötaivasta! Laitan kuvan teille tähän nähtäväksi, joten olkoon tämä sellainen "sneak peek" tulevasta kirjastani, Falqure Kahlittu.

Mitäs sanotte, eikö olekin upea!? 💖

Tarkkaa kirjani julkaisupäivää en uskalla teille kuitenkaan vielä luvata, mutta arvelisin toisinkoiseni ilmestyvän loka-marraskuun vaihteessa. Siihen ei ole enää pitkä aika, joten ramppikuume alkaa nostaa jo päätään. Tämä on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Päällimmäiset fiilikseni ovat jännittynyt, innostunut, haikean surullinen, malttamaton, himpun verran stressaantunut, silti onnellinen ja – noh, olo on vain kertakaikkisen epätodellinen.

Mikä voisikaan olla hienompaa kuin kirjoittaa tarina ja sen jälkeen tehdä siitä itse oma kirjansa, ihan alusta alkaen aina julkaisuun asti! Se on jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla.


Toisinkoista rakennellen,





lauantai 22. elokuuta 2020

Editoin, editoin, editoin…

Voi apua, nyt alkaa tuntua taas siltä kuin olisin editoinut ikuisuuden! 😅

Monet teistä tietävätkin, että minulla on juuri työn alla toisinkoiseni, Falqure Kahlittu, jonka on määrä ilmestyä tänä syksynä. Olen editoinut käsikirjoitusta nyt melko tiiviisti ja alan olla siinä vaiheessa, kun editoiminen tuntuu ihan oikealta työltä. No työkseen kirjoittaville tämä onkin oikeaa työtä, mutta omakustannekirjailijalle tämä on vain harrastus. Ja siinä vaiheessa, kun harrastus alkaa tuntua työltä, niin sitä väkisinkin miettii, miksi ihmeessä tätä hommaa oikein tekee.

Vaan eipä sitä tarvitse pitkään miettiä, kun vastaus on jo selvä. Tätä tekee siksi, koska rakastaa kirjoittamista, tarinoiden luomista, omia hahmojaan, luomaansa maailmaa… Kaikkea tässä projektissa – kaikkea Qyamiassa. 💚

Kuin suoraan Qyamiasta… ❤ © 2020 Adobe / denis_333

Falqure Kahlittu on tarina, jota ryhdyin kirjoittamaan vuonna 2015. Ennen kuin tämä tarina on pääsemässä kirjankansien väliin, vaati se minulta ensin mm. ihan eri tarinan kirjoittamisen, jolloin tässä välillä syntyi esikoisteokseni, Zequera Kätketty. Kun kirjoitin Kahlitun ensimmäiset rivit, en olisi mitenkään osannut aavistaa, mihin ne minut vievät.
Tämän tarinan hiominen onkin ollut upeaa! Olen saanut palata siihen, mistä kaikki alkoi, ja tehdä tästä tarinasta valmiin. Joskaan tämä ei ole Qyamian tarinoiden loppu. Se onkin minun lohtuni, että Kahlitun jälkeen tarina jatkuu yhä, sillä en mitenkään voisi jättää hyvästejä Qyamialle. En vielä… liekö koskaan.

Olen todella pahoillani siitä, että blogissani on ollut nyt hiljaisempaa. Myöskään YouTube-kanavalleni en ole ehtinyt tuottaa sisältöä toivomaani tahtiin. Syy on ihan yksinkertaisesti se, että kirjaprojektini vie tällä hetkellä todella paljon aikaani sekä aivokapasiteettiani. Kun en editoi, olen silloin jo niin uupunut, etten jaksa keskittyä enää mihinkään muuhun älylliseen tekemiseen. Luovuuteni on tuolloin totaalisessa lepotilassa keräämässä voimia seuraavaan rutistukseen kässärin parissa… Vanhuus ei siis tule yksin.

Tässä kesän aikana olen harrastanut myös pienimuotoista kotimaanmatkailua idässä ja pohjoisessa, turvallisesti ja riskit huomioon ottaen. Mieleni on sellainen, että se vaati kunnollisia irtiottoja pysyäkseen voimissaan. Parin päivän irrottautuminen normaaleista rytmeistä tuo editointiinkin ihan uutta lennokkuutta. Läppäri on ollut toki reissussa aina mukana, mutta sillä asenteella, että sitä ei ole ollut pakko avata. Haaveenani oli, että olisin editoinut Kahlittua tunturin juurella Lapin erämaassa, mutta jostain syystä läppäri jäi siellä avaamatta. 😉 Sen sijaan avasin tekstitiedostoni kesän aikana mm. kirjailijaresidenssissä Koveron kylässä – jännä kokemus sekin.

Esikoiseni kohdalla juurruin aloilleni editoimaan moneksi kuukaudeksi ja se muuttui melkein jopa painajaismaiseksi pakkomielteeksi, josta en pystynyt irrottautumaan hetkeksikään. En edes juoksulenkille! Vasta jälkeenpäin ymmärsin minkälaiseen "editointivankeuteen" olin itseni tuolloin määrännyt. Silloin päätin, etten tee samaa virhettä toisinkoiseni kanssa. Minulla täytyy olla lupa hengittää, jotta tämä harrastukseni säilyy mielekkäänä. Ja kyllä – tämä on ollut erilaista, kun olen pitänyt editoimisen ohella huolta mieleni ja kehoni hyvinvoinnista.

Tästä on jo tovi aikaa, kun esikoinen oli työn alla…

Nyt kun Falqure Kahlitun editoimisen suhteen alkaa loppurutistus olla käsillä, huomaan erään asian olevan kuitenkin täsmälleen samoin kuten esikoisenikin kohdalla. Se on paniikki! Enkä tarkoita nyt paniikkia julkaisun suhteen, enkä ramppikuumetta… Sellaiset tulevat hieman myöhemmin. 😉
Tällä hetkellä minulla on paniikki siitä, kun huomaan editoitavien sivujen hupenevan, käyvän vähiin… Kun näen tekstitiedoston "kirjanmerkin" odottavan minua aivan tiedoston loppupäässä. Kun tuijotan sivumäärää ja ymmärrän lopun lähestyvän.
Alkuun tuntunut loputon suo onkin yhtäkkiä päättymässä, olen saavuttamassa sen reunan. Aivan kuin olisin juossut maratonin ja näen jo maaliviivan häämöttävän edessäni ja tajuan, etten tahdokaan sinne vielä! Minulla on sittenkin voimia jäljellä, loppukirin sijaan tahdonkin yhä juosta. En tahdo lopettaa, en tahdo tämän matkan päättyvän – en tahdo päästää tästä irti!

Kuinka pystyn hyvästelemään tämän tarinan, tähän tarinaan jäävät hahmot!? 💔
Juuri tänään muistelin, kuinka tunsin näitä samoja tunteita editoidessani Zequera Kätketyn loppua. En olisi silloin mitenkään halunnut lopettaa, päästää irti – mutta siitä huolimatta olen oppinut elämään ilman tuon kyseisen tarinan jokapäiväistä kosketusta. Minulla on nyt uusi tarina, johon olen kasvanut kiinni ja josta en vuorostaan tahtoisi irrottautua. Nyt sentään tiedän, että jonain päivänä vain huomaan päässeeni irti Falqure Kahlittuun syntyneistä siteistäni ja olen jälleen uuden tarinan kahleissa. Tätä tämä siis tulee olemaan, tarinasta toiseen, irtipäästämisen tuskaa – kaikessa surumielisessä ihanuudessaan.

Nyt kesällä en ole kuunnellut lenkeilläni äänikirjoja, koska minulla ei ole kesätamineissa mitään mihin saisin viritettyä kännykän lenkeille mukaan. Tämä on ollut ihan hyvä näin. Olen saanut miettiä hahmojani Qyamiassa ja heidän aivoituksiansa aina juoksulenkeilläni kaikessa yksinäisyydessäni kuten myös rauhallisemmilla kävelylenkeillä Supin kanssa. Supi tunteekin kaikki hahmoni varmasti jo yhtä hyvin kuin minä, sen verran paljon hän saa juttujani kuunnella. 😄
Ja vaikka tarinasta irtipäästäminen onkin vaikeaa, niin en silti malttaisi odottaa, että tekin pääsette tutustumaan näihin uusiin hahmoihini, joilla on teille paljon kerrottavaa Qyamiasta.

Jos teillä tulee mieleen joitain asioita tähän kirjaprojektiini liittyen, tai ihan yleisesti kirjoittamiseen ja kirjan julkaisuun liittyen, mistä tahtoisitte lukea lisää – niin hihkaiskaa. Voin kirjoitella aiheesta/aiheista sitten tänne blogiini.


Ja hei, joko olette käyneet tutustumassa Indieklubin kirjakatalogiin? Myös Zequera Kätketty löytyy katalogin valikoimista, ja tosiaan tämä Indieklubi on se juttu, josta jo viime bloggauksessani vihjailin. Eli mihin verkostoituminen muiden omakustannekirjailijoiden kanssa voi johtaa. Klubista saatte ihan varmasti lukea vielä myöhemmin lisää!


Syyskesäisin terkuin,

 


lauantai 1. elokuuta 2020

Jo kokonainen vuosi BoD:n kirjailijana

Ja jopa vähän yli!
On nimittäin livahtanut jo aavistuksen verran yli vuosi siitä, kun Zequera Kätketty näki päivänvalon. Samalla alkoi minullakin aivan uusi elämä loppuvuoden 2019 värittyessä ikimuistoisen tapahtumarikkaaksi. Sen sijaan vuoden 2020 puolella on ollut jälleen rauhallisempaa, koska koko Suomi ikään kuin pysähtyi koronan vuoksi ja kaikki tälle vuodelle kaavaillut tapahtumat on peruuntuneet, ainakin tähän asti. Vaan vielä on syksy jäljellä… ja toisaalta, ehkä nyt onkin ollut sopiva aika itsekin rauhoittua ja keskittyä seuraavan kirjan kirjoittamiseen.


Monet taivaltani seuranneet tietävätkin, että tarjosin Zequera Kätketty käsikirjoitustani ensin kustantamoille, mutta kun yksikään niistä ei tarttunut tilaisuuteen, kirjastani tuli omakustanne. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että mikäli päädyn omakustannevaihtoehtoon, niin ostan palvelun BoD:lta (eli Books on Demand paino- ja julkaisupalveluiden tarjoajalta.). Olen ollut tähän ratkaisuuni super tyytyväinen, sillä BoD:n kautta olen saanut mahdollisuuksia, joista en osannut etukäteen edes haaveilla! Joten kiitos BoD:n tiimille loistavasta yhteistyöstä ja kannustavasta läsnäolostanne mm. somen maailmassa. Teidän kirjailijananne en ole tuntenut kulkevani tätä tietä yksin. 🙏

Jo kirjani julkaisuvaiheessa BoD:n tiimi oli apunani ja tukenani. Ensikertalaisena käytinkin kirjani kovakantisen version julkaisuun BoD Comfort palvelua. Tein täysin oikean valinnan, sillä apu ja kirjan koevedokset olivat tarpeen, kun tein kirjani kannet ja taiton niin ikään itse – ja niidenkin parissa askartelin siis ihan ensimmäistä kertaa eläessäni. BoD:n kotisivuilta löytyy onneksi myös kattavia ohjeita kirjan tekemisen kaikkiin vaiheisiin, mm. juuri kirjan taittoon.
Pehmeäkantisen version sainkin julkaisukuntoon jo omin avuin ja ilman koevedoksia, joten siihen käytin BoD Classic palvelua. Painettujen kirjojen lisäksi Zequera Kätketty ilmestyi vähän myöhemmin myös e-kirjana, jonka BoD hoiti puolestani markkinoille täysin maksutta.

Kun kirjani painetut versiot olivat heinäkuun lopulla ilmaantuneet nettikirjakauppojen valikoimiin, alkoi heti tapahtua! 😄
Elokuun alussa kirjailija E. E. Leivon luotsaama Puustellin tarinat järjesti Suomen ensimmäisen omakustanteiden pop-up-kirjakaupan Auttoisissa. Tämä oli toteutettu yhdessä BoD:n kanssa, joten kirjakaupasta löytyi laaja valikoima BoD:n kirjailijoiden teoksia. Valitettavasti Zequera Kätketty ei ehtinyt vielä tuolloin painosta kirjakaupan hyllylle asti, mutta pääsin itse paikalle lukemaan kirjaani yleisölle. Tämä oli huikea avaus taipaleelleni tarinan kertojana ja omakustannekirjailijana.

Enpä olisi vielä tuossa vaiheessa uskonut, että jo seuraava esiintymiseni olikin syksyllä Helsingin Kirjamessuilla. BoD kutsui muutamia kirjailijoitaan esiintymään osastolleen ja sain ilokseni olla mukana äänessä BoD:n esikoiskirjailijana. Voisiko mitään tällaista näin huikeaa mahdollisuutta kirjansa julkaissut pieni Örkki edes toivoa? Ei voi muuta sanoa kuin että VAU! En todellakaan osannut odottaa sitä, joten suuren suuret kiitokset BoD:lle, kun toteutitte elämässäni jotain niin suurta, mistä en ollut osannut edes haaveilla. ✨


Viime vuoden puolelle mahtui myös mm. lehtihaastattelua, kansikuvatyttöilyä ja markkinoinnin parissa kirjani kanssa kiertelyä kirjastoissa ja kirjakaupoissa. Sain kirjani komeilemaan jopa Suomalaisen kirjakaupan hyllyyn Mikkelissä ja kun näin kirjani siellä samassa rivissä tunnettujen fantasiateosten kanssa, niin… huh huh! Täytyy sanoa, että viime vuoden loppupuolikas oli jotain niin tavattoman huikeaa, etten mitään vastaavaa tule varmastikaan enää koskaan toiste kokemaan. Ja niitä fiiliksiä, joita sain kokea, en pysty tässä edes sanoin kuvaamaan.

Vuosi 2020 on tosiaan ollut rauhallisempi. Paljon oli suunnitelmia tällekin vuodelle, mutta koronan vuoksi jäi näkemättä, olisivatko suunnitelmat käyneet toteen. Tämä vuosi on siis vietetty panostaen someen ja muuhun virtuaaliseen toimintaan. Ihan näinä päivinä someen ilmaantuukin paljastuksia siitä, mihin verkostoituminen muiden omakustannekirjailijoiden kanssa on johtanut… 😏 Joten pysykäähän kuulolla Instassa ja Twitterissä.
Lisäksi olen tämän vuoden puolella lukenut Zequera Kätkettyä ääneen YouTube-kanavallani, kun en ole voinut sitä missään tapahtumissakaan teille lukea… Joten sinne vain kuuntelemaan "äänikirjaani", mikäli ette ole vielä eksyneet mukaan kuulijoideni joukkoon. Heinäkuun aikana olen saavuttanut lukupuuhissani luvut, joissa meno muuttuu entistäkin Örkikkäämmäksi. Takaan, että kuulijoille on yllätyksiä luvassa!


Toivotaan, että taas seuraavan kirjani kanssa pääsen kiertämään Suomea uusien seikkailujen parissa. Toisinkoni Falqure Kahlittu on juuri työn alla ja se tulee ns. uunista ulos syksyllä, todennäköisesti loka-marraskuun tietämillä. Ja mistäpä muualtakaan kuin BoD:n kautta. Joten ei muuta kuin BoD:lle terveisiä: rasvatkaahan painokoneet valmiiksi ja valmistautukaa Örkin toiseen tulemiseen. 😁

Kiitos siis upeasta esikoiskirjailija vuodestani BoD:lle, kollegoilleni ja lukijoilleni! 
Lopuksi todettakoonkin vielä yksi hyvin tärkeä asia, eli on ollut aivan häkellyttävän upeaa nähdä mm. someen ilmaantuneita kirja-arvioita Zequera Kätketystä. Ja viimeksi tällä viikolla sain ihanaa palautetta uudelta lukijaltani. Sellainen saa joka ikinen kerta sydämen läpättämään onnesta! Ja vaikka omaa kirjaa onkin mahtavaa pitää itse omissa käsissään – vielä mahtavampaa on nähdä jonkun muun pitelevän sitä. Lukijoiden palaute on ollut niin ihanaa ja kannustavaa, että kirjoitin aiheesta kesäkuussa kokonaan oman postauksen: Mitä mieltä lukijat ovat kirjastani. Postaus on kirjoitettu teitä lukijoitani kaikella lämmöllä ja rakkaudella ajatellen – sekä osoitukseksi siitä, kuinka paljon palaute todella merkitsee. 💚

En voisi olla tämän kiitollisempi. 🙏
Terveisin,