24.2.2021

Lajien väliset suhteet

Minulla on ollut nyt alkuvuodesta ns. monta rautaa tulessa, joten valitettavasti en ole ehtinyt bloggaamaan. Viime viikolla olin ansaitusti lomalla, jolloin halusin nollata ajatuksiani kirjoitusrintamalta, joten silloinkin bloggaaminen jäi… Mutta nyt, vihdoin ja viimein, kirjoitan teille ajatuksiani lajien välisistä suhteista!

Helmikuun ensimmäinen viikko oli sateenkaarispefin some-viikko, jota mainostin edellisessä bloggauksessani. Olin mukana esiintymässä tuolla upealla viikolla, ja se oli kyllä mahtava kokemus. Kirjailijakollegani Anna Kaija ja Laura Luotola pitivät lauantaina 6.2. Insta-liven, jossa aiheena olivat juuri lajien väliset suhteet sateenkaarispefissä. Omien upeiden kirjojensa lisäksi he toivat livessä esille myös Qyamian kirjat – ja minun örkkini. 😏
Liven jälkeen julkaisin IGTV:ssä omalla tililläni lukuvideon, jossa luen aiheeseen liittyen pari pätkää esikoisteoksestani, Zequera Kätketty. Linkitän tämän bloggauksen alle näitä sateenkaarispefin some-viikon juttuja, mikäli olet ne aiemmin missannut ja tahtoisit tutustua niihin näin jälkikäteen. Suurin osa viikon ohjelmasta löytyy tallenteina Instagramista ja osa YouTubesta. Hakusanalla tai hashtagilla sateenkaarispefi löydät myös tempaukseen liittyvää matskua eri someista – ja toki genreen kuuluvia lukuvinkkejä.

Qyamiassa lajien väliset suhteet ja sateenkaarisuhteet kulkevat osin käsikädessä. Kun ryhdyin kirjoittamaan kyseisiä tarinoita ja luomaan maailmaani, en kuitenkaan suunnitellut näitä suhteita sen suuremmin. Ne vain tapahtuivat.
Itse asiassa Zequera Kätkettyä kirjoittaessani enemmänkin yritin vain välttää kaikkia suhdekiemuroita. Ihan ensimmäinen ajatukseni oli, että Nane kohtaisi Suurilla Vuorilla Örkkimiehen. Tuumin kuitenkin, että heille todennäköisesti syntyisi lopulta jokin ihmeen suhde, joten sitä vältelläkseni kirjoitin Örkin naiseksi. No eihän se mitään auttanut! 😂
Niinpä kirjaani tuli mukaan lajien välinen suhde sekä sateenkaariteema – ilman, että minulta (tarinan kirjoittajalta) olisi kyselty yhtikäs mitään. Se oli hyvä opetus siitä, kuinka luomani hahmot lähtevät elämään omaa elämäänsä. Heidän täytyy antaa vain mennä ja tehdä omat valintansa. He itse näyttävät minulle, minkälainen heidän tarinansa lopulta on ja määräävät viimeisen sanan.


Qyamian kirjat eivät ole tiettyyn muottiin väkisin väännettyjä, vaan ne ovat kirjoissa esiintyvien hahmojen luomia tarinoita, jotka olen ainoastaan saattanut kansien väliin.


Ihan alkumetreillä minulle oli silti selvää, että Qyamiassa elää ns. sekaverisiä, jotka ovat kahden eri lajin jälkeläisiä – mutta minun ei ollut tarkoitus avata näitä lajien välisiä suhteita sen suuremmin. Esimerkiksi Shamaani ja Ayri ovat sekaverisiä, joiden alkuperästä ei kerrota oikeastaan mitään. Sekaverisen Orafygarin vanhemmista sen sijaan kerroin lopulta enemmänkin, mutta kirjoitin siitä vasta sen jälkeen, kun Nanen ja Zagran suhde oli paljastunut minulle ja ymmärsin, että lajien väliset suhteet ovat tärkeä osa Qyamian tarinoita.

Vuosia sitten, ennen kuin tarjosin Zequera Kätkettyä kustantamoihin, tilasin tekstille arvostelupalvelun lausunnon. Sen laatija totesi, että tarinassani Ihmisen ja Örkin välinen suhde on ehkä liian "eläimellinen", joten minun kannattaisi harkita sen pois jättämistä. En kuitenkaan edes harkinnut luopuvani siitä, sillä kyseisestä suhteesta oli tullut minulle yksi tärkeimmistä asioista koko tarinassa! Myös lukijoilta saamani palautteen perusteella toimin oikein, sillä Nanen ja Zagran suhteesta on pidetty todella paljon. 💚

Kun ryhdyin työstämään toisinkoistani, Falqure Kahlittua, päätin vähän kapinamielisestikin antaa palaa oikein kunnolla. Eli en edes yrittänyt jarrutella mitään missään eläimellisyyden pelossa, jolloin tässä tarinassa esiintyvä lajien välinen sateenkaarisuhde onnistui lopulta jättämään minuun entistäkin syvemmät haavat, nimittäin kaikessa haikeudessaan. Olen jopa suunnitellut kirjoittavani kyseisestä parista novellin, jotta saisin heidän suhteestaan ehyemmän. Haluan uskoa, että heillä oli niitäkin hetkiä, joina he todella saivat olla onnellisia – yhdessä. Hetkiä, joista kannattaisi vielä jonain päivänä kirjoittaa lisää. Kyse on kentaurimaisen Lohikäärmeen ja Ihmissyntyisen Epäkuolleen välisestä suhteesta.

Muinainen hahmotelmani Qyamian Lohikäärmeestä...

Jo paljon ennen kirjojeni julkaisua törmäsin lajien välisiä suhteita vieroksuvaan fantasian ystävään. Minulle tuli tuolloin täysin yllätyksenä, että sellaisiakin vieroksujia kuitenkin on. Vaikken alun perin aikonut nostaa aihetta Qyamian kirjoissa minkäänlaiselle jalustalle, olin kuitenkin itse tottunut lajien välisiin suhteisiin pelimaailmoissa.
Esimerkiksi TES:in (
The Elder Scrolls) peleissä lajien väliset suhteet ovat ihan yleisiä ja mielestäni todella kiehtovia. TES Onlinesta löytyy jopa sellainenkin homopari, joista toinen on ihminen ja toinen pysyvästi "sudeksi" jäänyt ihmissusi. Siinä suhteessa oli jopa minulla hetki sulattelemista. 😅 Mutta kun heidän tarinansa avautui paremmin, niin koin sen hyvin mielenkiintoisena näkökulmana. Kyse on kuitenkin kauan sitten syttyneestä rakkaudesta, joten mihin se katoaisi, mikäli kumppanissaan pystyy yhä näkemään hänet, johon rakastui? Ja juuri sillä rakkaudella tämä peto oli täysin hallittavissa.

Palatakseni vielä lopuksi Qyamian kirjoihin… Niistä tosiaan löytyy lähes kaikki mahdolliset suhteet ja suuntautumiset. Eri lajien väliset ja lajien sisäiset, niin heterosuhteet kuin sateenkaarisuhteetkin. Jos jotain syvällisempää sanomaa näistä lähdetään etsimään, niin lähinnä olen alkanut seisoa nimenomaan lajien välisten suhteiden takana. Niihin kohdistuu samanlaisia fobioita kuin sateenkaarisuhteisiinkin.
Jos meidän maailmassamme olisi "ihmismäisiä" haltioita ja örkkejä, miksei heihin voisi rakastua? Mutta kokisivatko he minkäänlaista vetoa meitä ihmisiä kohtaan, kun olemme herkästi niin tuomitsevia? Myös Qyamiassa tämä teema nousee esille, sillä siellä eri lajit eivät elä millään tavoin sovussa keskenään. Todennäköisesti meidän maailmassamme tilanne olisi hyvin samankaltainen, sillä me olemme lajina vieläkin pahempia. Meidän lajimme syrjii ja tappaa jopa omiaan, laumoittain ja täysin ilman mitään syytä! Joten kuinka me ihmiset ikinä voisimme olla örkkejä parempia?
 Ihmiset ovat pahiksista lopulta ehkä niitä kaikkein karmeimpia.


Tällaisin pohdinnoin tällä kertaa,

Linkkejä sateenkaarispefin some-viikon
ohjelmistoon
1.–7.2. Instagramissa
:

Skessan lukunäyte: IGTV - Skessa Kaukamaa

Lajien väliset suhteet live: IGTV - Iris kustannus

Viikon ohjelmisto: Oppaat - Dess Terentjeva




14.1.2021

Sateenkaarispefin some-viikko tulossa!

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin todella mielenkiintoisissa merkeissä. Vasta kaksi viikkoa on vuotta takana, mutta tapahtunut on jo sitäkin enemmän. Jännityksellä siis odotan, että mitä kaikkea vuosi 2021 vielä tuokaan tullessaan! 😋

Helmikuun alussa vietettävä sateenkaarispefin some-viikko taitaa olla tällä hetkellä yksi kuumimmista puheenaiheista – ja syystäkin, nimittäin ohjelma on kerrassaan huikaisevan hieno! Kyseisen tapahtuman takana on kirjailija Dess Terentjeva. Suureksi ilokseni Dessu kysyi myös minua esiintyjäkaartiin mukaan, joten siellähän minä sitten olen innosta piukeana lukemassa teille Zequera Kätkettyä! 😁


Sateenkaarispefitapahtuma järjestetään Instagramissa heti helmikuun ensimmäisellä viikolla. Oma vuoroni päästä ääneen on 6.2. lauantaina ”Lajien väliset suhteet” -ohjelman yhteydessä. Tuolloin klo 18:30 alkaen IG-livessä ovat äänessä indiekirjailija Anna Kaija ja Iris Kustannuksen Laura Luotola. Meitä kolmea yhdistää kirjoissamme esiintyvät lajien väliset sateenkaarisuhteet, joten tämä aihe on meille hyvin osuva ja rakas. Kyseisen IG-liven jälkeen Instagramissa onkin sitten katsottavissa lukuvideoni, jonka työstän teille nimenomaan tätä tapahtumaa varten. 💚 

Sateenkaarevat lajien väliset suhteet koskettavat aiheena molempia jo ilmestyneitä Qyamian kirjoja (ja myös tulevia). Joten tietenkin olisi ihanaa lukea videolla teille uutukaistani Falqure Kahlittua, mutta kun tämä toisinkoiseni on vasta tuore tapaus, niin en tohdi paljastaa siitä vielä näin tärkeitä yksityiskohtia. Pysytään siis tällaisten paljastavien lukunäytteiden kanssa vielä esikoiseni parissa. 😊 

Odotan innolla helmikuun alkua ja toivon, että liitytte sankoin joukoin mukaan seuraamaan sateenkaarispefin some-viikkoa! Tässä vielä Dessun tekemät diat tapahtuman ohjelmasta. Merkitkää nämä kalenteriin muistiin ja jos ette ole vielä Instagramissa, niin nyt viimeistään kannattaa liittyä. Sieltä löydät kaikki esiintyjät sekä hashtageilla #sateenkaarispefi ja #QueerLukuhaaste2021 (tapahtuman yhteistyökumppani) löydät paljon infoa ja hypetystä tapahtumaan liittyen.












Sateenkaarispefin some-viikon jälkeen palailen ihan varmasti vielä aiheeseen täällä blogissani ja etenkin juuri lajien välisten suhteiden tiimoilta. Qyamiassa todellakin "love is love – always", olit sitten rakastunut Ihmisenä Örkkiin, Lohikäärmeenä Epäkuolleeseen tai Haltiana sekaveriseen. Ei ole väliä, mitä lajia tai fantasiarotua edustat, mitä sukupuolta edustat – tai edustatko suoranaisesti mitään. Vain sillä on väliä, mitä sydämesi tuntee – ja tunteeko vastapuolen sydän samoin.


Herkullista some-viikkoa odotellen,






30.12.2020

Helmet-lukuhaaste 2021

Ylihuomenna pyörähtää käyntiin vuosi 2021 ~ ja sen myötä myös uusi Helmet-lukuhaaste.

Instagramissa jo vinkkasinkin – joten vinkkaan myös täällä blogin puolella, että tiesitkö Qyamian kirjojen olevan vallan sopivia kyseisessä haasteessa jopa useammankin kohdan täyttämiseen! 😋


Helmet-lukuhaasteen omilla nettisivuilla todetaan, että ”Lukuhaasteen tavoite on antaa uusia näkökulmia, innostaa ja yllättää lukija.” Myös nämä täyttyvät Qyamian kirjojen parissa, siitä todisteena ovat ihanat lukijapalautteet, joita olen saanut ~ lämmin kiitos niistä! 💚 (Tarkoitukseni onkin lähiaikoina julkaista Falqure Kahlittu -kirjastani tulleita palautteita, mutta Zequera Kätketystä niitä pääset jo lukemaan kotisivuiltani.)

Mutta tässä tosiaan lista niistä Helmet-lukuhaasteen kohdista, joista voit halutessasi valita mieleisesi, mitä tai joita lähtisit Qyamian kirjojen avulla päihittämään. 

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan: Zequera Kätketty
6. Kirja kertoo rakkaudesta: Zequera Kätketty
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
12. Kirjassa ollaan metsässä: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
14. Kirja on osa kirjasarjaa: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
16. Kirjassa eletään ilman sähköä: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi: Zequera Kätketty
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
33. Kirjassa opetetaan jokin taito: Zequera Kätketty (tarinassa kirjan henkilö opettaa toiselle henkilölle taidon, lukijalle taitoa ei opeteta…)
34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu

Kokonaiseen listaan ja lukuhaasteen esittelyyn pääset tästä: Helmet-lukuhaaste 2021.


Oikein ihanaa pian alkavaa uutta kirjavuotta kaikille ja iloista Uuden Vuoden juhlaa! ✨

Lämmöllä toivottelee,




21.12.2020

Joulutervehdykseni sinulle 💖

Sepäs onkin jälleen tämän örkin suosikkivuodenaika, eli joulu ja Örkkien Valonjuhla! Vuodet ne vain vierii kuin huomaamatta ja tuntuu, että ainahan se on joulu ~ vaan sehän sopii vallan mainiosti. 💖

Tein teille pienen "Skessan jouluvideon", jonka voitte käydä katsomassa YouTubesta TÄMÄN linkin kautta. Kannattaa ihmeessä käydä tsekkaamassa! 😄 (Pahoittelen kuitenkin kuvan heikkoa laatua, kun lisävalaistuksesta huolimatta oli liian hämärää videon kuvaamiseen... Mutta onneksi video tulvii valoisia tonttuja!)

Lisäksi jos tahdotte kuulla lisää Örkkien Valonjuhlasta, niin luen siitä teille (jo vähän vanhemmalla videolla) Zequera Kätketty esikoisteoksestani luvun 17. yhteydessä. Kyseistä lukua pääsette halutessanne kuuntelemaan suoraan TÄSTÄ.

Toivottavasti teillä kaikilla on hetki aikaa nauttia joulunajasta, vietitte sitten joulua tai jotain muuta ~ tai ehkä ette mitään ~ mutta hetkeksi on välillä hyvä pysähtyä ja miettiä, mistä on kiitollinen. Itse olen kiitollinen teille, lukijoilleni. Kiitos, kun matkaatte kanssani Qyamiassa. 🙏

Hyvää joulua ~ hyvää Örkkien Valonjuhlaa! ✨



Toivottelee,


6.12.2020

Örkkejä, sankareita ja hirviöitä

Pahoittelen blogini viimeaikaista hiljaisuutta… Minulla olisi paljonkin aiheita, joista tahtoisin teille kirjoittaa, mutta ne ovat jollain tapaa niin "laajoja" aihealueita, etten ole pystynyt keskittymään riittävästi niistä bloggauksen suunnitteluun. Tiedän, että jos alan jostain asiasta teille juurta jaksain selostamaan, niin ettehän te mitenkään jaksa lukea moista kilometrin pituista postausta. Ja kun pohtimani aiheet ovat sellaisia, ettei niistä sovi mitään kovin kevyesti ja puolihuolimattomasti kirjoittaa, vaan täytyisi huolella perehtyä tiivistämään kaikki olennainen sopivan (luettavan) mittaiseksi tekstiksi… niin olen jumittunut ja ollut vain bloggaamatta mitään. 

Jos päälleni on langennut bloggausjumi, niin pitkään elämääni haitannut lukujumi on sen sijaan helpottanut. Marraskuussa en kuitenkaan lukenut yhtä paljon kuin lokakuussa, mutta luin sentään jotain – mm. toisen (uudemman) Beowulfin suomennoksen. Beowulf onkin yksi niistä aiheista, joista olen suunnitellut kirjoittavani ihan oman bloggauksen, koska aihe on todella kiehtova. Jollain tapaa Beowulf upposi jopa omaan henkilökohtaiseen elämääni… ja syvemmälle kuin mitä voisi ikinä kuvitella. Harvat kirjat onnistuvat tekemään minuun todella suuren vaikutuksen, ja yleensä juuri suurimman vaikutuksen tekeekin kirja, jolta en sitä olisi osannut ennalta odottaa. Juuri sellainen oli Beowulf! 

Kaksi eri suomennosta Beowulf -sankarieepoksesta.

Örkkikirjat toki vetoavat minuun aina, mutta sellaisia ei kovinkaan paljon löydy. Kun ääneen kaipailin itselleni jotain rentoa bloggausaihetta Indieklubin puolella, niin Anna Kaija siellä ehdotti, että josko kirjoittaisin tämän hetken suosikkiörkkikirjoista. Aihe on ihana – mutta lopulta aika suppea, kun niitä kirjoja on niin vähän. Ja ne kaikki suosikit on jo aikoja sitten luettuja ja teille kerrottuja… Olisi niin tavattoman upeaa törmätä johonkin suomenkieliseen uuteen örkkikirjaan, joka veisi minut täysin mukanaan. Sellaiseen, jossa örkit elävät aitoa elämää – eivätkä vain tappaakseen. Vaikka siihenhän Qyamian Örkitkin osaltaan syyllistyvät, olemaan armottomia "tappokoneita", mutta näiden kulissien takana heidän elämänsä on jotain ihan muuta. Voi kunpa kaikki örkeistä kirjoittavat ymmärtäisivät raottaa tuota verhoa sinne örkkien todelliseen, syvimpään elämään, kuten itse olen parhaani mukaan yrittänyt Qyamian kirjoissa tehdä. 

Örkkikirjoja parhaimmillaan:
Warcraft -leffatietokirja ja
Warcraft – Durotan fantasiaromaani.
Toki sellaisiakin kirjoja löytyy! Täällä blogissakin moneen kertaan mainitsemani Warcraft – Durotan on örkkikirja vailla vertaa, ja siinä päästään ihan täysillä mukaan örkkien todelliseen elämään. Koko kirja kertoo nimenomaan örkeistä ja heidän taistelustaan selviytyä ilman, että tarvitsisi olla jatkuvasti tappamassa. Warcraftin örkkien elämä ihmisten keskuudessa on tuossa tarinassa vasta edessäpäin, mikä tekee kirjasta todella spesiaalin. Suosittelen sitä kaikille! Löytyy varmasti lähes joka kirjastosta, aikuisten puolelta fantasiahyllystä. (Kirj. Golden, Christie.)

Löysin hiljattain aivan sattumalta suomalaisen indiekirjasarjan, jossa ymmärtääkseni on mukana niin ikään örkkejä, ja tarkoitukseni on tutustua näihin kirjoihin tässä lähitulevaisuudessa. Varsinaisista "örkkikirjoista" ei nyt kuitenkaan taida olla kyse, vaan tarina sijoittuu maailmaan, jossa muiden fantasiarotujen lisäksi on myös örkkejä, mutta he eivät oman ennakko-oletukseni mukaan esiinny kovin merkittävässä roolissa. Odotan silti mielenkiinnolla tulevia lukukokemuksiani ja kerron varmasti kyseisistä kirjoista lisää, kunhan olen ne lukenut. Jääkööt nuo mainitut kirjat vielä mysteeriksi ja arvoitukseksi täällä blogissani, koska en juurikaan osaa niistä vielä tässä vaiheessa mitään teille kertoa – enkä täten tiedä, mistä näkökulmasta niitä uskaltaisin mahdollisesti suositella. 

Olen muuten luvannut kirjoittaa joulukuun aikana Indieklubin blogiin kirja-arvion englanninkielisestä örkkikirjasta Honor Among Orcs, mutta tällä hetkellä tuonne blogiin on erilaisia klubilaisten bloggauksia ihan jonoksi asti odottamassa, joten lähipäivinä kirja-arviotani ei ole sinne vielä tulossa. Kannattaa pysyä kuitenkin kuulolla ja tietenkin lukea Indieklubin blogia muutenkin – sieltä myös löytyy jo yksi aiemmin kirjoittamani hevosentuoksuinen kirja-arvio tätiratsastajille suunnatusta Älä anna minun pudota indiekirjasta, jonka on kirjoittanut Elina Aaltonen. 

Oikein ihanaa ja kirjaisaa joulunaikaa kaikille! 💖

Toivottelee,



Ps. Viime bloggauksessa malttamattomana odottelemani Falqure Kahlittu e-kirja on nyt ollut (painettujen kirjojen lisäksi) jo hetken aikaa saatavilla. Ja mikä parasta, e-kirja on vieläpä tarjouksessa koko joulukuun ajan! Voit tilata Falqure Kahlitun e-kirjana (ja lukea lukunäytteen) vaikkapa Elisa Kirjoista tai tutustua tarkemmin kirjasarjaani ja sen koko valikoimaan kotisivuillani. Lämmin kiitos mielenkiinnostanne! 




5.11.2020

Mikä ihmeen Falqure Kahlittu?

Toisinkoiseni julkaisusta on kulunut nyt reippaasti yli kaksi viikkoa ja alan vihdoinkin hahmottaa, mitä on tapahtunut. Vaikka olen kääntänyt katseeni jo Qyamian kirjojen kolmanteen osaan, on vaikeaa ymmärtää ja uskoa todeksi, että toisinkoiseni on ihan oikeasti jo maailmalla. Uskon, että näinä päivinä kirja on löytänyt tiensä jo joidenkin lukijoidenkin käsiin asti, sillä pääsen stalkkaamaan kirjani myyntilukuja (en tilaajia, vain määriä) ja siellä ON tilauksia! 🎉 Kiitos siis kaikille mielenkiinnosta ja oikein paljon lukuiloa.

Hieman minua harmittaa se, ettei e-kirjani ole vielä ilmestynyt. Sen olisi pitänyt tulla noin kahdessa viikossa, mutta kohta hätyytellään jo kolmen viikon rajaa… Tämä ei ole enää minun käsissäni, joten en voi oikein asiaan vaikuttaa. Olisin toki voinut asettaa e-kirjalleni tarkan julkaisupäivän painettua kirjaani julkaistessa, mutta kuvittelin e-kirjani ilmestyvän nopeammin, mikäli en ala latelemaan ylimääräisiä "vaatimuksia". Esikoiseni kun tosiaan tupsahti e-kirjaksi noin viikossa, mutta toisinkoiseni antaa näkymä nyt odottaa itseään... Syvimmät pahoitteluni teille kaikille, jotka e-kirjaani odottelette. Se on kyllä tulossa ja ilmoittelen somessa näkyvästi, kunhan sitä pääsee tilaamaan.


Varmasti sieltä ruudun takaa löytyy myös teitä, jotka ette ole lukeneet esikoistani, Zequera Kätkettyä. Joten hei vaan! 😊 Ja te ehkä mietitte, että onko Falqure Kahlittua mitään järkeä lukea, jos ensimmäinen osa on lukematta. Juuri tästä ajattelin teille nyt kertoa, että voi kuulkaas – on kyllä! Toisinkoiseni pystyy hyvin lukemaan ilman, että olisi lukenut esikoistani.

Toki Falqure Kahlittu on jatkoa Zequera Kätketylle, ja tarina aukeaa erilaisesta näkökulmasta ensimmäisen osan lukeneille. Mutta, kuten olen ennenkin maininnut, Falqure Kahlittu pitää sisällään aivan ensimmäisen Qyamiaan sijoittuvan tarinani, joten tokihan se toimii niin ikään myös luettuna Qyamian ensimmäisenä tarinana.
Kun noin viitisen vuotta sitten ystäväni lueskelivat ihan ensimmäistä versiota Falqure Kahlitusta (silloin vielä nimeltään Vapaiden kansojen kahlitut), niin yllättäen minulle heitettiin kysymys, että kuinka Qyamian Epäkuolleet ovat saaneet alkunsa. Siitä syntyi idea esikoisteokselleni, kun ryhdyin kirjoittamaan tarinaa Epäkuolleiden synnystä.
Alun perin en kirjoittanut kumpaakaan näistä tarinoista kirjaksi, mutta kun tekstiä alkoi syntyä enemmänkin ja tarinat venyivät romaanimittaisiksi, niin totesin että näistä tarinoistahan on selvästi tulossa minun oma kirjasarjani!


Zequera Kätketty on siis romaanin mittoihin kasvanut esinäytös Falqure Kahlitulle, jonka pystyy lukemaan ilman, että olisi ennalta tutustunut Epäkuolleiden ja Qyamian syntyyn. Ainahan sitä voi lukea ensimmäisen osan sitten toisen osan jälkeenkin, mikäli huomaa, että luomiskertomus alkaakin kiinnostaa. 😏
Toki Zequera Kätketty on paljon muutakin kuin pelkkä "luomiskertomus". Se on Nanen tarina, joka kertoo anteeksiannosta ja ennakkoluulojen murtamisesta. Vihasta, joka on juurtunut liian syvälle. Rakkaudesta, joka on niin vahvaa, ettei Ihmismieli voi sitä ymmärtää. Ajan rattaiden hitaasta sekä nopeasta pyörimisestä, kuolemasta ja kuolemattomuudesta… Muistoista ja niiden kadottamisesta.

Falqure Kahlittu pitää sisällään osin samoja teemoja, ovathan ne vahva osa Qyamiaa, mutta tarinoiden välissä vyöryneet yli tuhat vuodenkiertoa ovat vaihtaneet rooleihin uudet hahmot, joiden näkökulma maailmaan on aivan toisenlainen. Vain Örkkien verenperintö pyrkii pitämään kiinni vanhoista säädöksistä, mutta silti ajat ovat muuttuneet. Vanha ja viisas Örkki, Goramogh, on murheellinen Örkkinuorukaisten hairahduksista ja yrittää puhua järkeä nuoremmilleen siitä, etteivät Haltianaiset ole syntyneet heidän kaadettavikseen.
Samaan aikaan sodan varjo peittää Qyamian, mutta sotaan luotu armeija ei ole valmis taisteluun. He eivät tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä, sillä vihollinen on vaihtunut. Jotta sota voitaisiin voittaa, tulisi kaikkien kansojen yhdistyä – mutta eihän sellainen ole mahdollista. Ei Qyamiassa, jossa jokaisella kansalla on oma paikkansa, jopa oma mantereensa. Siinä missä Epäkuolleiden johtaja Gregon taistelee mielensä ja tekojensa kanssa pitääkseen kansansa Ihmissyntyisenä, päättää Goramogh toimia ja toteuttaa oman täysin mahdottomalta vaikuttavan suunnitelmansa. Eikä hän ole ainut, joka näin on päättänyt toimia. Sota on väistämätön, mutta keiden välillä se lopulta käydään, muun muassa se selviää Falqure Kahlittu -tarinan pyörteissä. 

Joten nyt ei muuta kuin tilailemaan oma menolippu Qyamiaan. Lipunmyyntiin löydät tiesi tästä. Ja mikäli tosiaan olet e-kirjaa vaille, niin seuraa ilmoitteluani somessa. (Zequera Kätketty löytyy toki painettujen kirjojen lisäksi tälläkin hetkellä myös e-kirjana, jota pääset tilattuasi lukemaan vaikka heti saman tien. Lipunmyyntilinkin kautta löydät myös Zequeran.) 

Lämmin kiitos vielä kirjojani lukeneille ja lukeville! Ette arvaakaan kuinka hyvän mielen saatte minulle aikaan. On ihanaa, kun ihmiset löytävät perille maailmaani. Tervetuloa! 💚 


Lukuiloa toivotellen,











29.10.2020

Matka jatkuu…

Somessa minua seuraavat ehkä bongasivatkin Instan puolelta, että olen siirtänyt ajatukseni osin jo seuraavaan kirjaani. Toki elän yhä vahvasti mukana Falqure Kahlitun tapahtumissa ja ajattelen päivittäin hahmojani, jotka kyseisessä tarinassa ovat mukana… Mutta uskon, että eteenpäin siirtyminen helpottaa tähän. Onkin jotenkin todella hurjaa, lähes järkyttävää, että vasta kun te lukijat saatte Falqure Kahlitun käsiinne, niin minun täytyy olla jo jossain muualla. Se tarina ei ole enää minua varten – se on nyt teitä varten. Ja kuitenkaan… en yhä vieläkään tahtoisi päästää siitä irti.


Minua lohduttaa tavattomasti se ajatus, että jonain päivänä – ehkä hyvinkin pian – saan kuulla teidän lukijoiden matkasta Gregonin ja Cylnan rinnalla. On mielenkiintoista kuulla, minkälaista teillä on Qyamiassa tällä kertaa. Tarina on kuitenkin melko lailla erilainen kuin mitä esikoiseni tarina oli. Itse pidän tästä toisinkoisestani enemmän, joskin esikoiseni tarina oli tarpeellinen alkusoitto ennen tätä toisinkoistani – ja tokihan esikoisessakin on minulle hyvin rakkaita hahmoja, ellei jopa niitä kaikkein rakkaimpia. Mutta tarinana pidän enemmän tästä toisinkoisestani. Jännää siis kuulla, mitä te lukijat olette lopulta mieltä. 😏 

Nyt lokakuussa, kirjaprojektini valmistumisen myötä, olen lukenut ja pelannut paljon. Täytyy sanoa, että en ole varmaan ikinä eläessäni lukenut kuukauden aikana yhtä monta kirjaa kuin tässä kuussa! Minulla on ollut pitkään lukujumi, enkä ole viime vuosina juurikaan lukenut muuta kuin omia tekstejä ja ainoastaan ihan vain jokusen muiden kirjoittaman kirjan per vuosi… Mutta äänikirjoja sentään aloin lisäksi kuunnella tänä vuonna.
Vaan nyt – nyt olen todellakin lukenut! Toki yksi kirjoista on Falqure Kahlittu, mutta tällä kertaa luin sen sentään ihan oikeana fyysisenä kirjana, enkä pelkkänä tekstitiedostona. Lisäksi olen lukenut neljä sarjakuvakirjaa: Viimeinen ilta (Rowell & Hicks) ja Heartstopper volume 1, 2 ja 3 (Alice Oseman). 

Indiekirjallisuutta
Luin tässä kuussa omani lisäksi myös yhden toisenkin indiekirjan, Älä anna minun pudota (Elina Aaltonen), josta ehkäpä kirjoitan vielä kirja-arvostelun Indieklubin tiimoilla. Tämä oli aikuisille suunnattu heppakirja, joita toisinaan (harvakseltaan) luen fantasian ja sarjakuvien ohella.

Vaan koko tämän lokakuun "luku-urakkani", joka oli kuitenkin kaikkea muuta kuin urakka (sillä lukeminen oli nyt niiiin helppoa), aloitin lukemalla jo kesällä hankkimani Beowulf eepoksen Rudolf Dillströmin 1900-luvun alkupuolella suomentamana. Kyseinen helmi löytyi pienkustantamo Nysalorin valikoimista.
Seuraavaksi lukuvuorossa onkin uudempi suomennos Beowulfista sekä postissa luokseni on jo matkalla Beowulfin englanninkielinen laitos, joka sisältää niin ikään myös alkuperäisen muinaisenglantilaisen version. Suurin piirtein siis takaan teille, että tulevana talvena minulta on jossain välissä tulossa perusteellinen bloggaus Beowulfista. Se on nimittäin uskomaton tarina – tavattoman monelta eri kannalta katsottuna.

Falqure Kahlitun julkaisun myötä minulta tosiaan aukesi jokin ihmeellinen pato, kun nyt lukeminen sujuu ihan toisen makuisesti kuin mitä useampaan vuoteen… Ehkä se johtuu siitä, että Falqure Kahlittu on ollut minulle niin tavattoman tärkeä tarina ihan syntymästään asti, etten ole oikein pystynyt keskittymään täysillä mihinkään muuhun kuin Qyamiaan. Nyt kun tuo tärkein tarina on saatettu kirjankansien väliin, olen suurimman työni tehnyt. Paineet ovat hellittäneet… Vaikka samaan aikaan kipuilenkin tarinasta luopumisen suhteen.
Mutta arvatkaa mitä? Eihän minun oikeastaan tarvitse olla haikean surumielinen. Voin nimittäin kirjoittaa ihan niin monta Qyamian kirjaa kuin mitä ikinä vain tahdon! Minun ei tarvitse koskaan lähteä pois siitä maailmasta. Ja vaikken kaikkia hahmojani pysty pitämään enää luonani, niin he ovat kuitenkin teidän luonanne… ja minun sydämessäni, muistoissani. Joten annetaan heidän elää sitä kautta ikuisesti! 💚

Jos et ole vielä osallistunut kirja-arvontaani, jossa voit voittaa itsellesi Zequera Kätketyn, niin aikaa osallistumiseen on tämän lokakuun loppuun asti. Arvontaan mukaan pääset tästä. Kannattaa osallistua!


Lukuterveisin,