keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Hyvä, paha kustantamo

Kun tilasin Zequera Kätketty käsikirjoitukselleni arvostelupalvelun lausunnon, ajattelin että se karaistaisi minua, jolloin kritiikkiä olisi jatkossa helpompaa ottaa vastaan niin kustantamoilta kuin lukijoiltakin.
En ollenkaan tullut ajatelleeksi minkälainen ero voisi arvostelupalvelun ja kustantamoiden kritiikin tyyleillä olla. Arvostelupalvelulle olin maksava asiakas – kustantamoille olin vain joku, jonka tunteista ei tarvinnut välittää. Siinä missä arvostelupalvelun lausunto oli todella ammattimaisesti ja rakentavasti kirjoitettu, oli osa kustantamoiden palautteista toisinaan todella töksähtäviä ja jopa loukkaavia. Siihen en todellakaan osannut ennalta varautua.
Toisinaan tuntuikin, että olisin palautteen sijaan ottanut joiltakin kustantamoilta mieluummin sen pelkistetyn "Kiitos, mutta ei kiitos!" -vastauksen. Ja toki myös niitä monilta sainkin. Muistan, kuinka saadessani viimeisimpiä vastauksia, pelkäsin että sähköpostista aukeaa enemmän tekstiä kuin vain pari lyhyttä riviä. Useampi rivi sai minut jo kauhun partaalle, sillä siihen mahtuu aivan liikaa sanoja…

Pidemmän ja kohteliaan kaavan mukaan kirjoitettu
"Kiitos, mutta ei kiitos" -hylsykirje. :) 
Palautetta sain mm. seuraavista kustantamoista: WSOY, Myllylahti, Kustantamo Helmivyö ja Vaskikirjat. Ja mikä kaikkein yllättävintä, näistä pisimmän palautteen antoi WSOY:n kustannustoimittaja. Häneltä sain jopa vinkkejä tekstin pilkutukseen, joten (mm.) WSOY:n palautetta pystyin myöhemmin editoidessani vielä hyödyntämään.

Tässä postauksessani julkaisen pieniä pätkiä joistakin vuosina 2017–2018 saamistani palautteista, mutta en nimeä mistä kustantamosta mikäkin pätkä on annettu, ja erityisesti painotan, että näitä palautteita tuli tosiaan muistakin kustantamoista kuin vain yllä mainituista. En tahdo osoittaa ketään sormellani suoraan muutoin kuin vain kiittääkseni!
Kaikille kustantamoille yhteistä olikin se, että he kehuivat tekstiäni sujuvaksi. Se loi minuun uskoa kerta toisensa jälkeen. Tässä muutama esimerkki:

"Kirjoitat sujuvasti, ja mukana on varsin paljon mielenkiintoisia elementtejä."

"Käyttämäsi kieli on ihan hyvää, mutta tarinassa on aivan liikaa muualta tuttuja elementtejä."

"Se on valtaosin sujuva ja hyvin luettava tarina..."

Etenkin Myllylahdelta saamani palaute oli kokonaisuutena todellinen "kaiken muun" yli kantava voima! Palaute ei ollut pitkä, mutta se oli sitäkin kannustavampi ja erittäin ystävälliseen sävyyn kirjoitettu. Siitä jäi vain ja ainoastaan hyvä mieli – joten lämmin kiitos heille! 💗 

Minulla on kaikki kustantamoilta saamani vastaukset yhä tallessa – paitsi yksi. Se tuli sähköpostitse syksyllä 2017 ollen myös ensimmäinen saamani palaute & hylsy. Ehkä se juuri siksi kirpaisikin eniten… Luin sen muutamaan kertaan läpi, huolellisesti ajatuksella, syvään hengittäen. Mutta kun en siltikään löytänyt siitä yhtikäs mitään rakentavaa palautetta, sinkosin sen takaisin bittiavaruuteen. Ajattelin, että niin lannistava palaute on parempi vain unohtaa – mutta enhän minä sitä unohtanut. Sillä kuinka voisin unohtaa, ettei Örkeistä saa kirjoittaa?

Tämä aihe toistui useammassakin kustantamoiden palautteissa. Minulle jopa vihjailtiin, että en ole hyödyntänyt arvostelupalvelun lausuntoa – koska kirjoitan yhä Örkeistä, vaikka arvostelupalvelun lausunnossa oli käyty läpi asioita, jotka tuntuivat "muilta lainatuilta".
Totuus on kuitenkin se, että arvostelupalvelun lausunnossa ei sanottu sanaakaan siihen suuntaan, ettei Örkeistä saisi kirjoittaa – vaan päin vastoin. Käsikirjoituksessani seikkaileva Örkki oli lausunnon laatijan suosikkihahmo! Ja hän myös kehui, että Qyamian Örkit ovat aivan omanlaisiaan olentoja.

Toinen totuus on se, että olin kyllä korjaillut/muuttanut tekstistäni ne seikat, joiden arvostelupalvelu huomautti tuntuvan "muilta lainatuilta" tai tuovan jotakin kautta vahvasti mieleen jonkin jo olemassa olevan fantasiatarinan.
Näihin lukeutui mm. Game of Thrones. Tämä olikin sinänsä hauska juttu, sillä en ole ollenkaan lukenut/katsonut kyseistä sarjaa. 😅
Toki arvostelupalvelulta tuli viittauksia Tolkienin kirjallisuuteenkin, mutta ne liittyivät mm. hahmojen nimiin yms. pikkuseikkoihin, jotka minun oli helppoa korjata/muuttaa lausunnon myötä.
Myös Ursula Le Guinin Maameren tarinat mainittiin pariin kertaan niin kustantamoiden palautteissa kuin myös jo arvostelupalvelun lausunnossakin. Tämä kuuluu myös niihin kirjasarjoihin, joita en ole (vielä) lukenut. Alun perin käytin Qyamiasta useammin nimeä Maavesi, mutta karsin tätä jo heti arvostelupalvelun lausunnon myötä. Mahdollisen kirjasarjani nimeksi tarjosin kustantamoille kuitenkin yhä "Maaveden kirjat", joka oli nähtävästi virhe. Kuvittelin aiemmin, että "Qyamian kirjat" olisi liian outo. (No Facebookin mielestä se ON liian outo, joten he sulkivat kirjailijatilini enkä ole saanut sitä enää takaisin…)

Mutta palataan vielä Örkkeihin. Tässä yksi pätkä, jonka sain muutoin positiivisella tavalla hyvin mielenkiintoisen palautteen päätteeksi.

"...yksi suhteellisen helppo tapa välttää tuttuuden tunnetta on käyttää jotain muuta sanaa kuin örkki. Varmaan vastaavia löytyisi kirjastasi muitakin. Se assosioituu liian vahvasti Tolkieniin (ja muistelen, että samaa sanaa ovat käyttäneet monet hänen matkijansakin)."

Yksi monista Örkkipiirustuksistani…
Tuossa kiteytyikin se, mihin useampikin kustantamo tarttui. Eli heidän mielestään matkin Tolkienia. Edellisessä pätkässä käytetäänkin suoraa ilmaisua "hänen matkijansa". Tätä minä en yhä vielä tänä päivänäkään ymmärrä, että kuinka örkeistä kirjoittaminen voi olla Tolkienin matkimista?
Örkkejä löytyy tavattoman monesta eri fantasiamaailmasta, enkä itse ainakaan ole vielä törmännyt muissa maailmoissa samanlaisiin örkkeihin kuin mitä Tolkienin örkit ovat. Joten ketkä kirjailijat mahtavat olla niitä "hänen matkijoitaan"? Esimerkiksi ehkä R. A. Salvatoren tarinoissa voi olla mukana jotakin Keski-Maalle hyvin ominaista, mutten sanoisi hänenkään matkivan Tolkienia.
Omien Örkkieni esikuvat asuvat pelisarjojen maailmoissa, kuten olen jo monesti aiemmin maininnutkin, joten en usko että näissä minunkaan Örkeissäni olisi juurikaan mitään samaa kuin Keski-Maan serkuissaan. Onneksi moni lukijani onkin sen ihan ääneen todennut. (Kiitos!)
Sitten tuleekin vielä yksi pommi… Tolkien ehkä antoi eräälle Keski-Maan rodulle nimen Orc, mutta hän ei keksinyt tätä Keski-Maan kansaa täysin itse – vaan hän "matki" muita. Hän kehitti rodun jo olemassa olevista muiden maailmojen roduista, jotka eivät olleet hänen keksimiään. Joten…!? 
Kun joku tulee minulle sanomaan, että Örkit ovat Tolkienin matkimista, paljastaa hän mielestäni siinä vain varsin suppean tietämyksensä eri fantasiamaailmojen, fantasiarotujen ja fantasian historian suhteen. Mutten minäkään ole mikään fantasian asiantuntija, en alkuunkaan! Silti yhden asian suhteen voin sanoa tietäväni hyvin paljon – ja se on örkit.

Örkkien lisäksi oli toki muutakin, jota kustantamoiden palautteista minun oli hieman vaikeaa sisäistää. Joten tässä niistä vielä yksi esimerkki:

"...monen fantasiakirjoittajan lailla oletat että lukijalla on loppumattomasti kärsivällisyyttä, ja siksi te alatte suunnitella trilogioita ja kirjasarjoja ennen kuin ensimmäinenkään osa on saatu kuntoon."

Tässä on nähtävästi kyse siitä, että tulisi keskittyä ensin vain yhteen kirjaan, ja tehdä siitä yksi valmis kokonaisuus ilman minkäänlaisia jatkosuunnitelmia. Mutta miksi näin? 
Zequera Kätketty on yksi kokonaisuus, joka toimii vaikka täysin itsenäisenäkin teoksena. Painotin tätä joka ikisessä saatekirjeessäni, joita kustantamoihin lähetin. Itse asiassa arvostelupalvelun lausunnon laatija ei edes tiennyt, että kyseessä on kirjasarjan ensimmäinen osa, eikä hän sanonut lausunnossaan sanaakaan siitä, etteikö tarina olisi toiminut tai että se olisi jäänyt kesken tms.
Mutta kuinka korkeaa fantasiaa edes voisi kirjoittaa vain yhden kirjan verran, kun sitä varten on luonut aivan oman maailmansa? Eikö se ole jo itsestäänselvyys, ettei kokonainen maailma kansoineen ja tarustoineen kerta kaikkiaan vain mahdu yksien kansien väliin!?

Pohdiskellen,
Ps. Vihjailin teille viimeksi yllätyksestä, jota olen suunnitellut teidän päidenne menoksi… Noh, malttakaa vielä hetki, sillä paljastan sen teille seuraavassa postauksessani – eli perjantaina 20.12.2019. Olkaahan tarkkana! 😏 





2 kommenttia:

  1. Harva kirjoittaja jakaa julkisesti, minkälaista palautetta on saanut kustantamoilta, minkä vuoksi tämä bloggaus onkin tosi mielenkiintoinen. Olen aina ajatellut, etteivät kustantamot vastaa oikein mitään muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos", jos kustantamo ei ole kiinnostunut kirjasta. Ilahduttavaa, että heiltä saa pidempiäkin palautteita, vaikka niiden vastaanottaminen voikin olla rankkaa.

    Örkit tuovat minulle ensimmäisenä mieleen Tolkienin, eikä Tolkienin asemaa fantasiakirjallisuudessa voi kiistää, vaikkei hän olekaan ensimmäinen, joka örkeistä on kirjoittanut eikä todellakaan ainoa. Kuten kaikissa genreissä, fantasiassakin sen perusteokset täytyy tuntea, jos haluaa kirjoittaa niistä. Vaikkei olisi lukenut juuri jotain yhtä perusteosta (kuten Tulen ja jään laulua), se on vaikuttanut moniin muihin teoksiin, joista sitten itse voi ottaa vaikutteita. Vaikutteiden saamista ei voi välttää, mutta mielestäni kirjoittamisessa tärkeintä on juuri tuntea sitä, mitä omalla alalla kirjoitetaan.

    Mietin myös tuota örkki-sanan käyttöä. Mieleeni tulee esimerkki J. S. Meresmaan mifonki-sarjasta. Siinä mifongit ovat selvästi lohikäärmeitä, mutta heille on vain erilainen nimi. Ratkaisu sekä toimii ja ei toimi. Välillä ärsyttää, että miksei vain käytetä sanaa, joka on jo olemassa. Toisaalta miksei voisi olla joku toinen sana, joka kertoo enemmän sen fantasiamaailman kulttuurista? Örkki on tunnettu sana, kaikille tulee varmasti jonkinlainen mielikuva siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos pitkästä ja pohdiskelevasta kommentistasi! :)

      Todella mukavaa kuulla, että postaustani oli mielenkiintoista lukea. Kommenttisi oli myös niin ikään hyvin mielenkiintoinen. On upeaa saada lukea kuinka nämä asiat (ja örkit) avautuvat muille, ja mitä ajatuksia nämä muissa herättävät. Aiheesta heräsi tänään mielenkiintoinen keskustelu myös Twitterin puolella ja toivon, että voisin palata niihin viesteihin vielä jossakin myöhemmässä blogipostauksessani.

      Se "Kiitos, mutta ei kiitos" -vastaus kustantamoilta on ikävä kyllä varsin yleinen. Jos käsikirjoituksella ei ole yhtikäs mitään toivoa, niin tällöin tuskin muuta vastausta saa... "Zequera Kätketty" käsikirjoituksesta muutamat kustantamot totesivat, että se saattaisi sopia jonkun muun kustantamon kustannusohjelmaan, joten todennäköisesti siksi myös sain siitä palautetta. Ja toki arvostan sitä, että kustantamot vaivautuivat palautetta antamaan. Palaute on aina opettavaista ja edes jossain määrin hyödyllistä. Ja haavat kyllä parantuvat aikanaan.

      Örkeistä kirjoittaessani minulla on ollut myös se ajatus, että lähden laajentamaan lukijoideni käsitystä örkeistä ~ ja Örkeistä. ;) On surullista, että kustantamoiden kohdalla tämä idea kaatui ikään kuin ennakkoluuloihin ja liian vahvaan lokerointiin. Mutta ei se mitään, onneksi omakustantaminen on yksi vaihtoehto lähestyä lukijoita ~ kunhan heidät/teidät vain ensin jotakin kautta tavoittaa. :)

      Se, että kustantamot varsin yleisestikin vaativat kirjailijoita keksimään roduille täysin omat nimitykset, on minulle uutta. Tämän postauksen myötä olen tosiaan törmännyt tähän laajemminkin, kuten sinäkin kommentissasi aiheesta kerroit. Itse suosin valmiita jo olemassa olevia nimityksiä. Eikä siitä ole pitkä aika, kun eräässä HS artikkelissa kääntäjä Kersti Juva iloitsi keksimiensä sanojen leviämisestä ~ siitä, kuinka sanat lähtevät elämään täysin omaa elämäänsä. Ja näiden sanojen joukossa oli erityisesti tuotu esille sana örkki. :)

      Ihanaa loppuvuotta! ^^,

      Ystävällisin terveisin Skessa

      Poista