lauantai 7. maaliskuuta 2020

Rupsahtanut kirjailija

Liikunta on kutakuinkin aina ollut edes jossain muodossa osa elämääni. Lähes nelikymppiseksi asti se koostui pitkälti ratsastuksesta ja tallitöistä, mutta nykyisin nämä ovat omalla kohdallani niin pienimuotoista puuhastelua, etteivät ne juurikaan pidä minua liikkeessä. Opetan ratsastusta yhä kuitenkin muille, joten niissä merkeissä tulee sentään kerran pari viikossa juoksenneltua huutaen ympäri maneesia.

Joitain vuosia sitten innostuin pienimuotoisesta kehonrakennuksesta. Tai no, tavoitteeni ei ollut kovin pienimuotoinen – olisin nimittäin halunnut itselleni samanlaisen kropan kuin vaikkapa mitä Zagralla on.
Pudotin ensin omaa painoani kymmenisen kiloa ja sitten aloitin intensiiviset salitreenit. Kävin salilla neljä kertaa viikossa treenaamassa vapailla painoilla ja salilaitteilla. Lisäksi kävin ryhmäliikunnassa mm. bodypumpissa, kuntonyrkkeilyssä ja pilateksessa. Tuloksia syntyi – hyviä ja huonoja.

Kuva: © 2020 Pixabay
Olin todella pirteä ja jaksoin tehdä "mitä vain". Siltä kannalta koin olevani elämäni kunnossa. Aloitin lopulta myös juoksutreenit ja noin kolmen kuukauden juoksemisen jälkeen kävin jo rykäisemässä kilpaa 1/4 maratonin. Myös lihakset kasvoivat ja muistankin yhä sen järkytyksen, kun katsoin nettiin ilmestyneitä juoksukuvia kisoista ja näin, minkälaiset reisilihakset olin onnistunut kasvattamaan… Kinttunihan olivat ihan eri paria muun kroppani kanssa, joten siihen loppui kyykyt ja jalkaprässi!

Niitä huonoja tuloksia syntyi terveyden suhteen… Laihduttaminen ja sen jälkeen treenitulosten jouduttamiseksi popsimani lisäravinteet yms. saivat elimistöni aivan sekaisin. Kasvoni täyttyivät näppylöistä, hiuksia alkoi lähteä ja minulle puhkesi paha IBD.
Tavallaan onni onnettomuudessa olikin se, että salilla vaihtui yllättäen laitteet ja muut kuviot niin, etteivät ne enää palvelleet minun treenimieltymyksiäni. Ja koska asun vähän syrjemmässä, oli tuo kyseinen kuntosali ainut inhimillisen matkan päässä sijaitseva sali. Kovasti yritin jatkaa treenejä kotona, mutta pikkuhiljaa tahti hiipui. Ja ihan hyvä niin, saipahan kroppa ja elimistö viimein toipua rauhassa. 

No sitten alkoi Qyamian kirjojen ensimmäisen osan editointi. 
Olen aina pelannut paljon tietokoneella ja lisäksi olen myös kirjoittanut paljon, joten koneen ääressä tuntitolkulla junnaaminen ei ole minulle mitään uutta. Mutta editointihomma veti minut niin pahasti koukkuun, että aloin istua koneen äärellä kaiken vapaa-aikani. Leipätyöni on liikunnallista (ohjaan mattopilatesta ja opetan ratsastusta), mutta töissä käyn keikkumassa vain joitakin tunteja viikossa, joten esikoiseni editointirupeaman aikana liikunta jäi aivan liian vähäiseksi.

Zequera Kätketty
Kun sitten vihdoin ja viimein sain esikoiseni uunista ulos (heinäkuussa 2019), olin aivan rapakuntoinen ja väsynyt. Eli ei tämäkään ollut yhtään sen parempi vaihtoehto kuin aiempi ylitreenaaminen. Ja tietenkin se harmittaa, että tällainen rupsahdus pääsi käymään. Olin jo "melkein Zagra" – ja nyt olenkin taas Barbababa. Vaikka toki työni puolesta keskivartalolihaksia on sentään edes joitain tallella, siitä todisteena poissa pysyvät selkäkivut, jotka minua nuorempana jatkuvasti vaivasivat.

Sivuhuomautuksena voinkin todeta, että pilates tosiaan paransi selkäni. Se oli jopa vähän sellainen ihmeparantuminen, sillä olin kärsinyt jatkuvista selkäkivuista yli 15 vuotta. Niinpä selkäni parantumisen myötä hurahdin pilatekseen niin perin pohjin, että opiskelin itsekin pilatesohjaajaksi. Ja mikäli joku tätä lukeva kärsii selkäkivuista, niin ihan oikeasti kannattaa kokeilla pilatesta! Eihän sekään toki selkää hetkessä paranna, mutta se kehittää juurikin niitä keskivartalolihaksia selän tueksi. Joten tohtori Skessa määrää nyt kaikille pilatesta 1–2 kertaa viikossa, ja kahden kuukauden jälkeen alatte huomata eron. 💚

Olen tosiaan yrittänyt panostaa jälleen lenkkeilyyn ja innostuttuani äänikirjoista, on lenkkeily sujunutkin varsin mallikkaasti. Nyt kun olen päässyt liikkumisessa taas kunnolla vauhtiin, niin toisinaan lenkkeilen myös ihan sujuvasti vaikka vain luonnonääniä kuunnellen. Varovaisena tavoitteenani on juosta ensi kesänä maratonin puolikas… mutta varsinaista juoksutreeniä en ole vielä aloittanut. Katsotaan kuinka käy – mutta jotain tässä on tehtävä ja niitä liikunnallisiakin tavoitteita jälleen hankittava. (Ilman selkeitä tavoitteita minulla ei riitä motivaatiota puskea eteenpäin, joten aina tarvitaan kaikkeen tekemiseen jokin porkkana.)

Kuten tiedätte, editoin tällä hetkellä Qyamian kirjojen toista osaa. Mikäli tekisin hommaa samaan tahtiin kuin ensimmäisen osan kanssa, niin tämäkin valmistuisi jälleen kesäjulkaisuksi. Mutta nyt aion pysyä järjissäni enkä jumahda pelkästään koneen äärelle, vaan muistan myös liikkua. Ja senkin suhteen aion pysyä järjissäni, eli liikun järkevästi! Zagraa minusta ei siis tule – vaikka kyllä minä salaa yhä tahtoisin pullistella, edes ihan vähän vain.

Pölyjä käsipainoista puhallellen,


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti