perjantai 3. huhtikuuta 2020

Pelit, jotka muuttivat elämäni

Olen pelannut lapsesta asti – tietokoneilla ja konsoleilla. Commodore 64, Amiga 500, Nintendo, PlayStation, Sega, Jaguar… mitä näitä nyt kaikkia on ollutkaan. Omaa tietokonetta/konsolia minulla kuitenkaan ei lapsena tai vielä teininäkään ollut, mutta minulla oli ajoittain käytettävissäni lähes "kaikki mahdollinen" isäni silloisen työn puolesta. Kasvoin pelaajaksi – ja sillä tiellä olen yhä tänä päivänäkin, kymmeniä vuosia myöhemmin. Joten ei mikään ihme, että pelit ovat minulle se suurin innoittaja.

Nyt puolestaan Twitter oli (jo toistamiseen) se innoittaja, joka antoi aiheen tälle postaukselleni. Nimittäin Twitterissä jokin aika sitten Anna K. (eli @Afeni84) haastoi minut mukaan pelihaasteeseen, jossa tuli nimetä neljä omaan elämään vaikuttanutta peliä. Tämä oli tosi kiva haaste, joten kiitos tästä! 😀

Pelihaaste, johon minut tägättiin mukaan. 😊
Btw ~ tervetuloa seuraani myös Twitterissä!
Minun oli super helppoa nimetä kolme peliä! Ne ovat sellaisia, joita ei listalta yksinkertaisesti vain voinut jättää pois. Skyrim, ESO ja WoW. Näiden sijaan neljättä peliä jouduin ihan tosissani miettimään, sillä tärkeitä pelejä on niiiin tavattoman paljon – vanhoja, uusia ja jotain siltä väliltä. Mietin kuumeisesti, että minkä niistä valitsisin, koska monet pelit ovat vaikuttaneet ja koskettaneet omalla tavallaan.

Halusin kuitenkin pitää listallani yllä "örkkiteemaa". Sillä niinhän se on, että örkkipelejähän minä kaikkein mieluiten pelaan. Silti jouduin hetken miettimään, että millä perusteella valitsen niistä jäljellä olevista peleistä jonkun... Olisiko se Of Orcs and Men, Shadow of Mordor, Shadow of War vai ehkä sittenkin… Lopulta valitsin neljänneksi peliksi listalleni mukaan The Lord of the Rings: The Battle for Middle-earth.
Vaikka minulla on hyllyssäni ja koneellani paljon uudempiakin tärkeitä pelejä, ansaitsee tuo ehdottomasti paikkansa tällä listalla. BFME on nimittäin ensimmäinen peli, jota olen koskaan saanut pelata asettumalla siinä örkkien puolelle. Eli tämä jo paljastaa, etten ole pelaajana TES:in ja Warcraftin veteraaneja. Mainituista etenkin jälkimmäinen kun olisi avannut tieni örkkien puolelle jo paljon ennen kuin BFME edes ilmestyi. Vuosituhannen vaihteessa räpläsin kaikkein kiivaimmin PS1:sen kanssa, ja sille olisi löytynyt vaikkapa Warcraft II: Tides of Darkness – mutta tuolloin minulle riitti Crash Bandicoot. 😉 (Nykyisin pelaan itse rakentamallani PC:llä, Tiikerillä.)

Vaan mitä minulle sitten todella merkitsi se, että pääsin viimein pelaamaan örkkien puolelle BFME:n parissa? No olihan se suorastaan mullistavaa.
Olin jo ehtinyt oppia olemaan elämässäni "se jollain tapaa häiriintynyt", koska örkit kiinnostivat minua. Joten BFME antoi minulle ikään kuin luvan olla örkkien puolella! Pelasin pelin moneen kertaan läpi (kuten myös jatko-osat), ja pelasin vain ja ainoastaan yhden kerran niin, että olin örkkejä vastaan. Kaikki muut kerrat vedin Middle-earthit maan tasalle. 😉 
(Ja nyt kun sitä pelaamisen fiilistä tässä oikein mietin ja muistelen, niin ehkä psyykkeelleni tekisikin taas ihan hyvää palata tuon pelin pariin ja näyttää mistä örkit on tehty! 😈 He-he.)

Of Orcs and Men
TES:in Skyrim oli sekin hämmentävä kokemus. Se oli ensimmäinen pelaamani peli, jossa örkit elivät sovussa ihmisten kanssa. Joten taas elämässäni tapahtui mullistus!
Skyrimin jälkeen tuntuikin oudolta siirtyä jälleen uuteen maailmaan, jossa ihmiset eivät hyväksyneet örkkejä – eli Of Orcs and Men, jossa pääsin pelailemaan Arkail örkin seurassa. Vauhtiin päästyäni koukutuin tietenkin myös tähän maailmaan siinä määrin, että palasin sinne pelin myöhemmissä osissa Styx peikon matkassa: Styx: Master of Shadows ja Styx: Shards of Darkness. (Niinpä niin, luomani Qyamia – eiväthän sielläkään Örkit tule toimeen Ihmisten kanssa, joten en tietenkään vieroksu ajatusta pelimaailmoissakaan.)

TES V: Skyrim
Mutta palataan Skyrimiin, joka suorastaan nosti minut ylös jostain pimeästä suosta ja palautti minulle elämäniloni – ihan oikeasti, IRL. Ymmärsin, että olin vain pyörinyt väärissä piireissä ja etsinyt "juttuseuraa" ajatusten vaihtoon ihan väärän mutkan takaa! Vaikka olin pelannut koko elämäni, kesti kuitenkin aikansa ymmärtää, että juuri pelien kautta löytäisin myös ne kivat "juttukaverit". Vaan kun enhän minä arvannut, että tytötkin pelaa… ja vielä aikuisenakin. Ja örkeillä!

Onneksi sittemmin online-pelit ovat tuoneet pelaajia entistäkin lähemmäs ja olen lopultakin huomannut, etten todellakaan ole yksin. Eli etenkin listalleni päätyneet The Elder Scrolls Online (joka sijoittuu samaan maailmaan kuin Skyrim) ja World of Warcraft ovat olleet oivia teleportteja enemmän kaltaisteni ihmisten luokse. Mutta olen toki monia muitakin online-pelejä pelannut, eli mm. Mortal Online, LotRO ja SSO (joka on lapsille suunnattu hevospeli 🙈)…

The Elder Scrolls Online
Tietenkin online-peleissä on myös omat haittapuolensa, sillä kaikki pelaajat eivät aina ole ihan niin kivoja – eivätkä he välttämättä pelaa ystävystyäkseen muiden pelaajien kanssa. Heidät on parempi jättää vain omaan arvoonsa, vaikka tietenkin se kirpaisee, jos saa kuraa päälleen… Vaan näinhän se on todellisessa elämässäkin, kaikkia ei voi miellyttää. Joten kyllä ne ikävät kokemukset jäävät tyystin varjoon siinä vaiheessa, kun sieltä online maailmoista löytää niin ikään myös ne kivat kanssapelaajat. Siitä syntyvällä tunteella on paljon suurempi voima! Etenkin ESO:ssa olen päässyt kokemaan, että siellä saan liikkua todella samanhenkisissä porukoissa.
Ja kun haluan olla yksin, riittää kun siirryn offlineen. 😅

Päädyinkin tässä jo listaamaan monia suosikkipelejäni. Joukosta jäi oikeastaan uupumaan enää vain muutama suosikeistani, joten mainitsen nekin tässä nyt saman tien! Dragon Age: Inquisition, jota pelaan tietenkin qunareilla. The Witcher 3: Wild Hunt, joka on tällä hetkellä minulla pelattavana online-pelien rinnalla. Hellblade: Senua's Sacrifice – peli, joka todellakin menee ihon alle ja grafiikat on huikeat.

Hellblade: Senua's Sacrifice

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Commodorelle ja Amigalle julkaistu tietokonepeli, joka teki minuun lähtemättömän jäljen lapsuudessani: Frost Byte. Pidin siitä todella paljon. Vaikka myöhemmin pelit kehittyivät ja niitä ilmestyi suosikki elokuvieni ja tv-sarjojeni teemoilla – niin silti yksikään peli ei ollut kuten Frost Byte oli. (Isäni hankki kyseisen pelin minulle jopa omaksi, vaikkei minulla ollut omaa pelikonetta. Mutta aina kun sain sopivan koneen käyttööni, niin sittenhän sitä pääsin taas pelailemaan muiden pelien ohessa... *muistot*)

Vaan ajatelkaapa jos tulisikin peli, joka sijoittuisi Qyamiaan!


Pelaillaan ja palaillaan,







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti