lauantai 23. toukokuuta 2020

Fanficit kotimatkani varrelta

Saitte äänestää Instassa seuraavasta blogipostaukseni aiheesta, mutta äänet jakautuivat tasan puoliksi. Vaihtoehdothan olivat joko kirjani saamat arvostelut tai kirjoittamani fanficit. Äänestys oli koko ajan tasaista, kumpikaan aihe ei noussut missään vaiheessa selvään johtoon, vaikka ääniä tuli päälle toistakymmentä. Kiitos kaikille äänestäneille! Tuloksen perusteella toteutankin siis molemmat aiheet, joista ensimmäiseksi päätin ottaa käsittelyyn kirjoittamani fanficit.

Kun suunnittelin (jo ennen äänestystä) minkälainen tämä postaus edes voisi olla, tuumin että voisin kirjoittaa jotakin The Elder Scrolls -ficeistäni. Niiden lisäksi olen kirjoittanut myös Keski-Maahan sijoittuvia ficcejä Peter Jacksonin elokuvien innoittamana, mutta The Elder Scrolls -ficcini ovat uudempia. Kirjoitin niitä vuoteen 2016 asti ja niiden rinnalla siirryin kirjoittamaan niin ikään myös Qyamian kirjoja. Nyt työn alla olevan Qyamian kirjojen toisen osan alkupuolisko pohjautuukin erääseen muinoin kirjoittamaani TES Online -ficciin. Se oli tarina, joka karkasi lopulta käsistäni ja jopa niin kauas Tamrielista, että siitä muodostui kokonaan oma maailmansa – Qyamia.

Kyseisen TES Online -ficin nimi on Vapaiden kansojen kahlitut. Se kertoo Bedoreksi nimeämästäni epäkuolleesta necromancerista, joka kohtaa vähemmän ystävällisissä merkeissä erään Tamrielin suurhaltianaisen. Tyylistäni poiketen tässä ficissä ei juurikaan kohdata örkkejä. Tai ne harvat, joita kohdataan, ovat lähinnä aivottomia hölmöjä… 😌
Vapaiden kansojen kahlitut -tarinaa kirjoittaessani Bedore oli minulle tavallaan jo tuttu hahmo, nimittäin aiemmasta TES -ficistäni, jossa hän sai vielä elellä suht tavallisen ihmismiehen elämää.

Piirtämäni vanha kuva Ilzusta ja Bedoresta.
Tuo aivan ensimmäinen ficcini Bedoresta on nimeltään Kotimatka. Siinä Bedore asuu Wayrest nimisessä kaupungissa Tamrielissa ja toimii kuninkaansa palveluksessa. Eräällä matkallaan hän kohtaa täysin odottamatta örkkinaisen nimeltä Ilzkaal – ja monet teistä jo tietävätkin, että kyseessä on TES-pelihahmoni ja paras ystäväni, Ilzu. 😊
Ilzkaal menettää ficin alussa veljensä, jota myös Bedore yrittää ensin auttaa. Mutta kun Ilzun veli menehtyy, lähtee Bedore örkkinaisen mukaan auttaakseen tätä palaamaan takaisin kotiinsa. Myös Ilzkaal on haavoittunut, joten matka taittuu hitaasti… Niinpä heillä jää hyvin aikaa tutustua toisiinsa – ja rakastua.

Kollegoideni kanssa oli jokin aika sitten jutun juurta siitä, mikä on yleisesti fanficcien luonne. Ne ovat monesti varsin rohkeita eikä seksikohtauksia kainostella. Sellainen on myös Kotimatka. Ensin touhutaan vähän maltillisemmin, mutta parin mutkan kautta Ilzkaal ja Bedore löytävät itsensä varsin ronskeissa merkeissä Wayrestin kuninkaan olutsalin pöydältä. Mitä mahtaakaan heitä tirkistelevä hovineito ajatella?

Bedoren esikuvana on toiminut The Elder Scrolls Online pelin Cinematic trailereiden bretonmies. Ja kuten "alkuperäisellä" trailerilla, myös ficeissäni hän lopulta kuolee…
Tämä trailereiden bretonmies merkitsee minulle hurjan paljon, mutten lähde aihetta tässä vielä sen enempää avaamaan. Vaan voitte ehkä kuitenkin kuvitella, että kun samainen "breton hero" muutama vuosi myöhemmin ilmaantui uudella TES:in trailerilla eteeni – yhä elossa – oli tunne sanoin kuvaamaton! Ajattelin, että minun täytyy heti kertoa tästä Ilzulle! Hänen miehensä selvisi sittenkin elossa! Mutta sitten – en kertonutkaan. Ilzu oli oppinut jo elämään ilman Bedorea…

Kuvakaappaus Skyrim pelistä.
Mietin tuon uutisen myötä niitä ficcejä, joita olin Kotimatkan jälkeen kirjoittanut. Yksi niistä on Kuolematon rakkaus. Siinä Ilzu yhä ikävöi Bedorea, jonka siis olettaa kuolleen jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta nyt Ilzulla on uusi puoliso, Borgakh.
Borgakh tuli ficcikuvioihini mukaan Skyrim -pelin myötä, kun pelin tiimellyksessä hänestä tulikin Ilzun vaimo. Kuolematon rakkaus on vähän jopa sellainen kolmiodraama, sillä mukana on myös örkkimies Lob, joka on rakastunut Ilzuun.
Ilzkaal ja Borgakh asuvat Skyrimissa, mutta Ilzu kaipaa Wayrestiin, jossa hän Bedoren kanssa aikoinaan asui. Lopulta nämä örkkinaiset päätyvätkin jättämään Skyrimin taakseen ja matkaavat kohti Wayrestiä.

TES -ficcejä on ollut todella antoisaa kirjoittaa! Minusta on ollut myös hurjan häkellyttävää törmätä myöhemmin pelaillessani sellaisiin asioihin, joista olen ficeissäni jo aiemmin kirjoittanut täysin tietämättä, että ne todella voisivat olla Tamrielissa ihan "oikeastikin" totta.
Esimerkiksi Kuolematon rakkaus ficissä Ilzu ja Borgakh päätyvät saunaan. (Tämä olisi kirjallisuudessa varmaankin sitä kustantamoiden kaipaamaa suomalaisuutta… he-he.) Noh, muutama vuosi tuon kirjoitettuani ostin TES Online -peliin Orsinium lisäosan. (Kyseessä on örkeille kuuluva kaupunki Tamrielissa.) Ja arvatkaapa mitä Orsiniumista löytyi? No SAUNA tietenkin! 😄

Vanha piirustukseni, jossa ovat Ilzkaal ja Borgakh.

Se ei tosiaan ole ollut pelkästään kerran tai kaksi, kun mieheni on saanut kuunnella yli-innostunutta huutoani minun löydettyäni TES:in peleistä jotain ficeistäni tuttua. Tällaiset tahattomat yhtäläisyydet selittyvät mielestäni sillä, että oma mielikuvitus kulkee samoja polkuja jonkun toisen mielikuvituksen kanssa. Pyörä voidaan keksiä moneen kertaan ilman, että yksikään sen keksineistä olisi aiemmin kuullut moisesta. Sama pätee myös kirjallisuudessa ja silloin se on vähän ikävämpi juttu, koska sillä saralla helposti luokitellaan jäljittelijäksi. Ficcien parissa ei tarvitse todistella keksineensä jotakin itse, vaan voi nauttia siitä tunteesta, että oli ikään kuin oikeassa. Samoilla jäljillä alkuperäisen tarinan luojien kanssa. "Mie tiesin! Örkit käyvät saunassa!"

Vaan entäpä se kerta, se innostuneen huutoni määrä, kun pääsin ensimmäistä kertaa Wayrestiin "ihan oikeasti"! Olin kirjoittanut tuosta kaupungista ficeissäni jo niiiin paljon, mutten ollut koskaan käynyt siellä… Minua jännitti aivan tavattoman paljon, kun Wayrestin muurit ilmestyivät eteeni. Löytäisinkö sieltä talon, joka voisi olla Bedoren koti – tai muita kuvittelemiani paikkoja. Hahmoista puhumattakaan! Ja niin viimein koitti sekin hetki, kun tapasin itse Wayrestin kuninkaan. Uskokaa tai älkää, mutta hän näytti juuri sellaiselta kuin miksi hänet olin kuvitellutkin. Se ei tuntunut ensikohtaamiselta – vaan jälleennäkemiseltä.

Kuvakaappaus TES Online pelistä. Ilzkaal ja Wayrest.

Minua harmittaa TES:in peleissä ainoastaan yksi asia. Se, ettei "Bedore" ole sellainen hahmo, jonka voisin koskaan oikeasti siellä peleissä kohdata… Tahtoisin nimittäin todella, todella kovasti tavata hänetkin – etenkin hänet! Mutta se on mahdotonta. "Bedore" nimittäin esiintyy trailereilla siinä asemassa, jota oma pelihahmo pelissä edustaa. Eli Ilzkaal edustaa "Bedorea" (ja muutamaa muutakin trailereiden hahmoa), kun viiletän hänen kanssaan pitkin Tamrielia TES Onlinen parissa.

Ilman Bedorea ei olisi Qyamiaa. Joten olen hänelle ikuisesti kiitollinen tästä kaikesta, mitä hän minulle antoi. Yhdessä Ilzun kanssa hän kuljetti minut fanfictionin parissa Tamrielin läpi Qyamiaan – ja se oli minun kotimatkani. Meidän kaikkien yhteinen Kotimatka. 💜

Kirjoittelemisiin,






torstai 14. toukokuuta 2020

Omakustanne on rikkaus!

Olen jonkin verran somessa seurannut, mitä fantasianystävät lukevat ja minkälaiset fantasiakirjat ovat valtaosan mieleen. Se saa minut kerta toisensa jälkeen hämmästelemään, miksei toivottua kirjallisuutta juurikaan kustannetta Suomessa muutoin kuin käännöskirjallisuutena? 
Puoliksi leikilläni ja puoliksi tosissani heitinkin taannoin kollegoilleni sellaisen toteamuksen, että täyskustanteiden puolella kotimainen fantasiakirjallisuus on ihan oma genrensä. Siinä haetaan tiettyä omaleimaisuutta, joka kuitenkin on niin rajoittunutta, että se sotii jo itseään vastaan. Kotimaiseen fantasiakirjallisuuteen haetaan kustantamoiden toimesta tiettyjä raameja – ja silti (vai juuri siksi) sitä käännöskirjallisuutta luetaan kaikkein eniten. Suomalainen kustannustoiminta tekee muutenkin hidasta kuolemaa… Enkä tiedä, onko se enää edes kovin hidasta. Joten nyt tarttis tehrä jotain!

Valitettavasti en ole kirjallisuuden supersankari, joten en tiedä mitä sitten oikein pitäisi tehdä. 🙈 
En osaa kirjoittaa sellaista kirjaa, joka miellyttäisi samalla kertaa tämän hetken kustantamoita kuin myös lukijoitakin. Sen sijaan olen kirjoittanut ja julkaissut kirjani omin voimin, ja sille on löytynyt oma lukijakuntansa muuta kautta. Toivonkin koko sydämestäni, että tämä joukko viihtyy matkassa mukana koko kirjasarjani ajan – ja että joukkoon eksyy vielä lisää lukijoita tässä matkan varrella.

Vaan kenen murhe se lopulta on, jos kustantamot hakkaavat kirvestä omaan nilkkaansa? Antaa isojen puiden kaatua, niin pienet saavat valoa… Eikös se näin juuri mene, tämä elämän raadollisuus? Kunhan ei vain jouduta siihen oravanpyörään, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Noh, tässä hommassa taitaa lopulta kuitenkin raha olla se, joka ratkaisee. Ja niin kauan kuin tätä hommaa ei tee rahasta, niin pitkään kaikki ainakin on hyvin. Toivottavasti! 😅

Kirjoitan itseäni varten, mutta julkaisen lukijoita varten – näinhän se menee. Joku voi miettiä, että raaskiiko hän ostaa kirjaani… Onko hän valmis maksamaan juuri minun kirjoittamastani kirjasta? Kannattaako siitä maksaa? Jos fantasiatarinat kiinnostavat, niin miksei kannattaisi? (Huomasitteko… Minähän olin kuin Shamaani ja vastasin kysymykseen kysymyksellä. 😉)

Edellisiin kysymyksiin vielä viitaten, itse en juurikaan miettinyt, raaskinko julkaista kirjaani. Mietin toki kustannuksia ja laskin tietyllä budjetilla minkä verran olen valmis laittamaan rahaa mihinkin työvaiheeseen. Mutta koko ajan oli selvää, että maksan siitä – ja maksan siitä paljon. (Juuri näinä aikoina olen tehnyt näitä laskelmia seuraavan kirjani osalta.) Voin ihan suoraan sanoa, että kirjamyynnit eivät tule koskaan kattamaan kirjani julkaisun vaatimia kuluja kokonaisuudessaan. Jokainen takaisinpäin kilahtava euro on toki ihana avustus tähän hommaan ja olen niistä kiitollinen. Mutta täysin tietoisesti olen itse maksanut siitä, että muut saavat lukea kirjoittamani tarinat kirjoina. Ja maksoin siitä hyvillä mielin! Koska tiedän, ettei fantasiakirjallisuuden kysyntä ja tarjonta kohtaa täällä koto-Suomessa riittävän hyvin.

Indiefantasiaa ison meren takaa… 😏 Amalia Dillin – Orc Saga, osa 2

Omat suosikkikirjani ovat kaikki ulkomaalaista alkuperää. Kaikkia ei ole edes käännetty suomeksi, eivätkä ne todellakaan ole mitään suuren yleisön kirjoja – mutta ne ovat minun suosikkejani. Mikäli vastaavaa kirjallisuutta löytyisi ihan kotimaisena, lukisin sitä ahmien. Ostaisin joka ikisen kirjan omaan hyllyyni! 

Tokihan Suomesta löytyy paljon hyvääkin kotimaista fantasiakirjallisuutta, mutta näin ei olisi ilman omakustanteita ja pienkustantamoita. Ja vielä näistä huolimattakin jää yhä paljon uupumaan.

Olen nähnyt lukijoiden harmittelevan mm. somessa, kuinka he eivät löydä tietyntyyppisiä kirjoja. Samaan aikaan haukutaan omakustanteet lyttyyn, eikä edes yritetä etsiä omakustanteiden joukosta niitä kaivattuja kirjoja.
Itse olen tarttunut omakustanteisiin alun perin juurikin siitä syystä, että en kerta kaikkiaan vain löytänyt muuta kautta sellaisia kirjoja, joita todella tahdon lukea. Ja täytyy sanoa, että onneksi tartuin! Olen myös katsonut monia indie / pienen budjetin -leffoja ja pelannut indiepelejä, koska ne lisäävät tarjontaa suunnattomasti. Tietenkin niissä näkyy se, että ne eivät ole tulleet minkään ison talon kautta! Mutta mitä se haittaa? 

💚 Kuvakaappaus indiepelistä: Salting the Earth 💚

Minulle tärkeintä on tarina! Ja lisäksi arvostan sitä todella paljon, että joku on omalla rahallaan ja suurella työllä vääntänyt minua varten kirjan/leffan/pelin! Maksan siitä itse pyydetyn kympin tai pari, mutta tekijä on maksanut sen tekemisestä jopa tuhansia euroja – ja hän saa siitä minun parista kympistäni sitten juoksevien kulujen jälkeen itselleen muutaman euron, joilla hän voi ostaa jotain pientä kivaa vaivanpalkaksi siitä, että hän toimii indiealalla. Oli kyse sitten pelistä, leffasta tai kirjasta…

Joten ensi kerralla kun mietit, miksei mistään oikein tahdo löytyä omaan makuusi sopivia fantasiatarinoita, niin tsekkaa omakustannekirjat. Tsekkaa pienen budjetin leffat. Tsekkaa indiepelit. Ne kaikki rikkovat rajoja, isojen talojen asettamia raameja – ja ne kaikki on tehty valtavalla intohimolla ja sydämenpalolla juuri sinua varten!


Rakkaudella väkertäen,


sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Totuus löytyy äänikirjoista

Olen ollut aina hidas lukemaan. Nuorempana lukunopeuteni oli "normaalin hidas", mutta nykyisin huomaan omien käsikirjoitusteni intensiivisen editoinnin hidastavan lukunopeuttani entisestään. Editoidessa luen tekstejäni todella hitaasti ja myös ääneen, enkä enää osaa lukea muidenkaan kirjoja juurikaan sen nopeammin. Olen aina kyllä tykännytkin lukea hitaasti, katsella maisemia ja tutustua hahmoihin kaikessa rauhassa. Antaa tarinoiden piirtyä mieleeni viivyttelevinä kuvina, jolloin ehdin nähdä kaiken.
Luin nuorena tosi, tosi paljon. Nykyisin enää vähemmän, koska juurikin hidas lukunopeuteni haittaa harrastusta. Aika ei vain riitä, ja paksujen teosten kohdalla loppuu myös pitkäjänteisyys. Viisisataa sivuisen teoksen kanssa tuntuu, etten saa luettua sitä ikinä loppuun. Enkä pysty lukemaan sitä samalla, kun teen jotain muuta – mutta äänikirjaapa pystyn! Tällöin ei haittaa kuinka paljon kirjan kanssa kuluu aikaa, koska voin käyttää sitä aikaa samalla myös muuhunkin.

Äänikirjoihin ja niiden kuunteluun liittyy pienen mutkan kautta myös oma esikoisteokseni ja vähän suoremman tien kautta omakustanteet, joten siksi innostuin aiheesta nyt kirjoittamaan tänne blogiini.


Kun esikoiseni käsikirjoitus sai muinoin palautetta arvostelupalvelulta ja eri kustantamoilta, vilisi näissä palautteissa nimeltä eri teoksia, joita minun oletettiin jäljitelleen. Yllättävintä siinä oli se, että kaikista niistä mainituista teoksista olin lukenut ainoastaan vain yhden. Joten tietenkin minulla heräsi mielenkiinto lukea edes joku niistä muistakin – että ihan todellako sieltä löytyy jotain samaa kuin minun Qyamiasta.

Lukujonossani on kuitenkin paaaljon kirjoja, enkä ehdi mitenkään lukea niitä kaikkia. Siksi päädyin alkuvuodesta kokeilemaan äänikirjoja ensimmäistä kertaa sitten lapsuuteni. (Kerroinkin tästä helmikuun postauksessani: Kuun pimeä puoli.) Hyppäsin tuolloin Noitureiden (Andrzej Sapkowski) matkaan, mutta varsin nopeasti huomasin tarvitsevani niiden parista hengähdystaukoja.
Viime talven kuunteluja… 
Niinpä innostuin kokeilemaan Maameren tarinoita (Ursula K. Le Guin), joita olen WSOY:n mukaan jäljitellyt. (En siis ole näitä koskaan ennen lukenut.) Mielenkiintoni kuitenkin lopahti jo ensimmäisen osan jälkeen. Enkä niin ikään löytänyt siitä mitään muuta yhteistä oman esikoisteokseni kanssa kuin Maameri vs. Maavesi (Qyamia tarkoittaa Maavettä) ja sen, että Qyamia sijaitsee Meressä. Eli mielestäni aika kaukaa haettu vertaus jäljittelyyn. Luonnollisesti nimeän kirjani omien tarinoideni perusteella, en jäljitelläkseni muita. Ja siis kyllä, minusta olisi ihan aidosti mielenkiintoista lukea sellainen kirja, joka muistuttaisi omaani! 😀
Ehkäpä äänikirjat vielä pääsevätkin kertomaan minulle totuuden siitä, löytyykö sellaista kirjaa. Vai ovatko esikoisteokseni käsikirjoitukseen muinoin kustantamoissa tutustuneet sittenkään lukeneet sitä ajatuksella läpi – ovatko he peräti kokeneet voivansa arvostella minua (käsikseni sijaan) luettuaan siitä vain muutaman rivin sieltä täältä. Se olisi kyllä perin ikävästi tehty…

Äänikirjat tosiaan tarjoavat minulle nyt mahdollisuuden "lukea" enemmän. Ne myös saavat toimia kirjallisuuden oppainani, ja etenkin Noituri -sarja on ollut tähän mennessä tavattoman silmiä avaava kokemus – niin hyvässä kuin myös pahassa. (Sitä kuunnellessa toisinaan jopa ihmettelen, että miksei kukaan väittänyt minun jäljitelleen Noituri -sarjaa!? Siellähän kun on melkein saman niminen myllärin vaimokin kuin esikoisessani. 😉)

Olen oppinut näiltä muutamilta kuuntelemiltani äänikirjoilta jo hyvin paljon – ja ehdottomasti paras opetus on ollut tämä: 
Ole kirjailijana rohkeasti oma itsesi, sillä teitpä lopulta miten tahansa, kaikkia et voi kuitenkaan miellyttää. Kaikista pahin virhe onkin se, jos muita miellyttääksesi teet jotain sellaista, mitä myöhemmin kadut! 

Moni kirjailija varmasti toivoo, että oma kirja julkaistaisiin mahdollisimman monissa eri muodoissa (painettu kirja kova- ja pehmeäkantisena, e-kirja, äänikirja), jolloin tarinoiden on mahdollista tavoittaa kaikentyyppiset lukijat. Äänikirjojen tuottaminen on kuitenkin kallista lystiä, joten omakustanteista harvoin löytyy äänikirjaversioita, eivätkä edes kustantamotkaan niitä kaikista painetuista kirjoistaan tuota.
Mikäli ylimääräistä rahaa löytyy, Elive Books tarjoaa mahdollisuuden omakustanneäänikirjan tuottamiseen. Valitettavasti tuollaisesta äänikirjaprojektista minulla ei kuitenkaan ole kertoa nyt mitään kokemuksia, sillä en tunne ketään omakustanneäänikirjaa tuottanutta kirjailijaa. Sen sijaan minulla on kyllä kertoa eräänlainen tuhkimotarina äänikirjoihin liittyen.

Kollegani Katri Siskon teos 30 ennen 30 löytyy nimittäin ihka oikeana äänikirjana!

Hengähdystauko Noitureista… 30 ennen 30
Katri Sisko on julkaissut BoD:n kautta (painettuina kirjoina ja e-kirjana) kaksi chick lit romaania, joista ensimmäinen tosiaan löytyy myös äänikirjana. BoD:n kautta äänikirjoja ei kuitenkaan pysty tuottamaan, joten kysyin Katrilta hänen äänikirjastaan, että kuinka se syntyi. Katri kertoikin äänikirjan kustantajan ottaneen yllättäen itse häneen yhteyttä, jonka myötä sopimus syntyi. Sen jälkeen kustantaja luonnollisestikin hoiti äänikirjan tuottamisen.
Tämä on todella upea esimerkki siitä, kuinka toisinaan omakustannekirjat voivat yltää samaan kuin täyskustanteet. Tai nousta jopa niiden ohi! Totuus löytyy siis tässäkin äänikirjoista. On hurjan ihanaa ja kannustavaa kuulla, että kustantamot antavat arvoa omakustannekirjoille. Joten mikseivät lukijatkin antaisi!? Katri Siskon teos on hieno edelläkävijä ja suunnan näyttäjä sille, mihin omakustannekirjat voivat tulevaisuudessa yltää jopa täällä Suomessa – kuten ne nyt jo yltävät tuolla muualla maailmassa.

Mutta niin – olisihan se hienoa, jos omista kirjoistanikin tuotettaisiin vielä joskus äänikirjoja. Itse en niitä lähde kuitenkaan tuottamaan, ainakaan vielä, sillä tämä "kirjabisnes" vie jo muutenkin kaikki rahani. Vaan koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joten ihmeitä odotellessa esikoisteostani voi halutessaan käydä kuuntelemassa YouTube-kanavallani. Siellä luen teille Zequera Kätkettyä kotikutoisilla kännykkälaatuun kompastelevilla videoillani, jotka nekin ovat toki tyhjää parempi vaihtoehto – sekä kaiken lisäksi kuuntelijoille täysin ilmaista huvia.

Lukemisiin ja kuuntelemisiin,