lauantai 22. elokuuta 2020

Editoin, editoin, editoin…

Voi apua, nyt alkaa tuntua taas siltä kuin olisin editoinut ikuisuuden! 😅

Monet teistä tietävätkin, että minulla on juuri työn alla toisinkoiseni, Falqure Kahlittu, jonka on määrä ilmestyä tänä syksynä. Olen editoinut käsikirjoitusta nyt melko tiiviisti ja alan olla siinä vaiheessa, kun editoiminen tuntuu ihan oikealta työltä. No työkseen kirjoittaville tämä onkin oikeaa työtä, mutta omakustannekirjailijalle tämä on vain harrastus. Ja siinä vaiheessa, kun harrastus alkaa tuntua työltä, niin sitä väkisinkin miettii, miksi ihmeessä tätä hommaa oikein tekee.

Vaan eipä sitä tarvitse pitkään miettiä, kun vastaus on jo selvä. Tätä tekee siksi, koska rakastaa kirjoittamista, tarinoiden luomista, omia hahmojaan, luomaansa maailmaa… Kaikkea tässä projektissa – kaikkea Qyamiassa. 💚

Kuin suoraan Qyamiasta… ❤ © 2020 Adobe / denis_333

Falqure Kahlittu on tarina, jota ryhdyin kirjoittamaan vuonna 2015. Ennen kuin tämä tarina on pääsemässä kirjankansien väliin, vaati se minulta ensin mm. ihan eri tarinan kirjoittamisen, jolloin tässä välillä syntyi esikoisteokseni, Zequera Kätketty. Kun kirjoitin Kahlitun ensimmäiset rivit, en olisi mitenkään osannut aavistaa, mihin ne minut vievät.
Tämän tarinan hiominen onkin ollut upeaa! Olen saanut palata siihen, mistä kaikki alkoi, ja tehdä tästä tarinasta valmiin. Joskaan tämä ei ole Qyamian tarinoiden loppu. Se onkin minun lohtuni, että Kahlitun jälkeen tarina jatkuu yhä, sillä en mitenkään voisi jättää hyvästejä Qyamialle. En vielä… liekö koskaan.

Olen todella pahoillani siitä, että blogissani on ollut nyt hiljaisempaa. Myöskään YouTube-kanavalleni en ole ehtinyt tuottaa sisältöä toivomaani tahtiin. Syy on ihan yksinkertaisesti se, että kirjaprojektini vie tällä hetkellä todella paljon aikaani sekä aivokapasiteettiani. Kun en editoi, olen silloin jo niin uupunut, etten jaksa keskittyä enää mihinkään muuhun älylliseen tekemiseen. Luovuuteni on tuolloin totaalisessa lepotilassa keräämässä voimia seuraavaan rutistukseen kässärin parissa… Vanhuus ei siis tule yksin.

Tässä kesän aikana olen harrastanut myös pienimuotoista kotimaanmatkailua idässä ja pohjoisessa, turvallisesti ja riskit huomioon ottaen. Mieleni on sellainen, että se vaati kunnollisia irtiottoja pysyäkseen voimissaan. Parin päivän irrottautuminen normaaleista rytmeistä tuo editointiinkin ihan uutta lennokkuutta. Läppäri on ollut toki reissussa aina mukana, mutta sillä asenteella, että sitä ei ole ollut pakko avata. Haaveenani oli, että olisin editoinut Kahlittua tunturin juurella Lapin erämaassa, mutta jostain syystä läppäri jäi siellä avaamatta. 😉 Sen sijaan avasin tekstitiedostoni kesän aikana mm. kirjailijaresidenssissä Koveron kylässä – jännä kokemus sekin.

Esikoiseni kohdalla juurruin aloilleni editoimaan moneksi kuukaudeksi ja se muuttui melkein jopa painajaismaiseksi pakkomielteeksi, josta en pystynyt irrottautumaan hetkeksikään. En edes juoksulenkille! Vasta jälkeenpäin ymmärsin minkälaiseen "editointivankeuteen" olin itseni tuolloin määrännyt. Silloin päätin, etten tee samaa virhettä toisinkoiseni kanssa. Minulla täytyy olla lupa hengittää, jotta tämä harrastukseni säilyy mielekkäänä. Ja kyllä – tämä on ollut erilaista, kun olen pitänyt editoimisen ohella huolta mieleni ja kehoni hyvinvoinnista.

Tästä on jo tovi aikaa, kun esikoinen oli työn alla…

Nyt kun Falqure Kahlitun editoimisen suhteen alkaa loppurutistus olla käsillä, huomaan erään asian olevan kuitenkin täsmälleen samoin kuten esikoisenikin kohdalla. Se on paniikki! Enkä tarkoita nyt paniikkia julkaisun suhteen, enkä ramppikuumetta… Sellaiset tulevat hieman myöhemmin. 😉
Tällä hetkellä minulla on paniikki siitä, kun huomaan editoitavien sivujen hupenevan, käyvän vähiin… Kun näen tekstitiedoston "kirjanmerkin" odottavan minua aivan tiedoston loppupäässä. Kun tuijotan sivumäärää ja ymmärrän lopun lähestyvän.
Alkuun tuntunut loputon suo onkin yhtäkkiä päättymässä, olen saavuttamassa sen reunan. Aivan kuin olisin juossut maratonin ja näen jo maaliviivan häämöttävän edessäni ja tajuan, etten tahdokaan sinne vielä! Minulla on sittenkin voimia jäljellä, loppukirin sijaan tahdonkin yhä juosta. En tahdo lopettaa, en tahdo tämän matkan päättyvän – en tahdo päästää tästä irti!

Kuinka pystyn hyvästelemään tämän tarinan, tähän tarinaan jäävät hahmot!? 💔
Juuri tänään muistelin, kuinka tunsin näitä samoja tunteita editoidessani Zequera Kätketyn loppua. En olisi silloin mitenkään halunnut lopettaa, päästää irti – mutta siitä huolimatta olen oppinut elämään ilman tuon kyseisen tarinan jokapäiväistä kosketusta. Minulla on nyt uusi tarina, johon olen kasvanut kiinni ja josta en vuorostaan tahtoisi irrottautua. Nyt sentään tiedän, että jonain päivänä vain huomaan päässeeni irti Falqure Kahlittuun syntyneistä siteistäni ja olen jälleen uuden tarinan kahleissa. Tätä tämä siis tulee olemaan, tarinasta toiseen, irtipäästämisen tuskaa – kaikessa surumielisessä ihanuudessaan.

Nyt kesällä en ole kuunnellut lenkeilläni äänikirjoja, koska minulla ei ole kesätamineissa mitään mihin saisin viritettyä kännykän lenkeille mukaan. Tämä on ollut ihan hyvä näin. Olen saanut miettiä hahmojani Qyamiassa ja heidän aivoituksiansa aina juoksulenkeilläni kaikessa yksinäisyydessäni kuten myös rauhallisemmilla kävelylenkeillä Supin kanssa. Supi tunteekin kaikki hahmoni varmasti jo yhtä hyvin kuin minä, sen verran paljon hän saa juttujani kuunnella. 😄
Ja vaikka tarinasta irtipäästäminen onkin vaikeaa, niin en silti malttaisi odottaa, että tekin pääsette tutustumaan näihin uusiin hahmoihini, joilla on teille paljon kerrottavaa Qyamiasta.

Jos teillä tulee mieleen joitain asioita tähän kirjaprojektiini liittyen, tai ihan yleisesti kirjoittamiseen ja kirjan julkaisuun liittyen, mistä tahtoisitte lukea lisää – niin hihkaiskaa. Voin kirjoitella aiheesta/aiheista sitten tänne blogiini.


Ja hei, joko olette käyneet tutustumassa Indieklubin kirjakatalogiin? Myös Zequera Kätketty löytyy katalogin valikoimista, ja tosiaan tämä Indieklubi on se juttu, josta jo viime bloggauksessani vihjailin. Eli mihin verkostoituminen muiden omakustannekirjailijoiden kanssa voi johtaa. Klubista saatte ihan varmasti lukea vielä myöhemmin lisää!


Syyskesäisin terkuin,

 


lauantai 1. elokuuta 2020

Jo kokonainen vuosi BoD:n kirjailijana

Ja jopa vähän yli!
On nimittäin livahtanut jo aavistuksen verran yli vuosi siitä, kun Zequera Kätketty näki päivänvalon. Samalla alkoi minullakin aivan uusi elämä loppuvuoden 2019 värittyessä ikimuistoisen tapahtumarikkaaksi. Sen sijaan vuoden 2020 puolella on ollut jälleen rauhallisempaa, koska koko Suomi ikään kuin pysähtyi koronan vuoksi ja kaikki tälle vuodelle kaavaillut tapahtumat on peruuntuneet, ainakin tähän asti. Vaan vielä on syksy jäljellä… ja toisaalta, ehkä nyt onkin ollut sopiva aika itsekin rauhoittua ja keskittyä seuraavan kirjan kirjoittamiseen.


Monet taivaltani seuranneet tietävätkin, että tarjosin Zequera Kätketty käsikirjoitustani ensin kustantamoille, mutta kun yksikään niistä ei tarttunut tilaisuuteen, kirjastani tuli omakustanne. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että mikäli päädyn omakustannevaihtoehtoon, niin ostan palvelun BoD:lta (eli Books on Demand paino- ja julkaisupalveluiden tarjoajalta.). Olen ollut tähän ratkaisuuni super tyytyväinen, sillä BoD:n kautta olen saanut mahdollisuuksia, joista en osannut etukäteen edes haaveilla! Joten kiitos BoD:n tiimille loistavasta yhteistyöstä ja kannustavasta läsnäolostanne mm. somen maailmassa. Teidän kirjailijananne en ole tuntenut kulkevani tätä tietä yksin. 🙏

Jo kirjani julkaisuvaiheessa BoD:n tiimi oli apunani ja tukenani. Ensikertalaisena käytinkin kirjani kovakantisen version julkaisuun BoD Comfort palvelua. Tein täysin oikean valinnan, sillä apu ja kirjan koevedokset olivat tarpeen, kun tein kirjani kannet ja taiton niin ikään itse – ja niidenkin parissa askartelin siis ihan ensimmäistä kertaa eläessäni. BoD:n kotisivuilta löytyy onneksi myös kattavia ohjeita kirjan tekemisen kaikkiin vaiheisiin, mm. juuri kirjan taittoon.
Pehmeäkantisen version sainkin julkaisukuntoon jo omin avuin ja ilman koevedoksia, joten siihen käytin BoD Classic palvelua. Painettujen kirjojen lisäksi Zequera Kätketty ilmestyi vähän myöhemmin myös e-kirjana, jonka BoD hoiti puolestani markkinoille täysin maksutta.

Kun kirjani painetut versiot olivat heinäkuun lopulla ilmaantuneet nettikirjakauppojen valikoimiin, alkoi heti tapahtua! 😄
Elokuun alussa kirjailija E. E. Leivon luotsaama Puustellin tarinat järjesti Suomen ensimmäisen omakustanteiden pop-up-kirjakaupan Auttoisissa. Tämä oli toteutettu yhdessä BoD:n kanssa, joten kirjakaupasta löytyi laaja valikoima BoD:n kirjailijoiden teoksia. Valitettavasti Zequera Kätketty ei ehtinyt vielä tuolloin painosta kirjakaupan hyllylle asti, mutta pääsin itse paikalle lukemaan kirjaani yleisölle. Tämä oli huikea avaus taipaleelleni tarinan kertojana ja omakustannekirjailijana.

Enpä olisi vielä tuossa vaiheessa uskonut, että jo seuraava esiintymiseni olikin syksyllä Helsingin Kirjamessuilla. BoD kutsui muutamia kirjailijoitaan esiintymään osastolleen ja sain ilokseni olla mukana äänessä BoD:n esikoiskirjailijana. Voisiko mitään tällaista näin huikeaa mahdollisuutta kirjansa julkaissut pieni Örkki edes toivoa? Ei voi muuta sanoa kuin että VAU! En todellakaan osannut odottaa sitä, joten suuren suuret kiitokset BoD:lle, kun toteutitte elämässäni jotain niin suurta, mistä en ollut osannut edes haaveilla. ✨


Viime vuoden puolelle mahtui myös mm. lehtihaastattelua, kansikuvatyttöilyä ja markkinoinnin parissa kirjani kanssa kiertelyä kirjastoissa ja kirjakaupoissa. Sain kirjani komeilemaan jopa Suomalaisen kirjakaupan hyllyyn Mikkelissä ja kun näin kirjani siellä samassa rivissä tunnettujen fantasiateosten kanssa, niin… huh huh! Täytyy sanoa, että viime vuoden loppupuolikas oli jotain niin tavattoman huikeaa, etten mitään vastaavaa tule varmastikaan enää koskaan toiste kokemaan. Ja niitä fiiliksiä, joita sain kokea, en pysty tässä edes sanoin kuvaamaan.

Vuosi 2020 on tosiaan ollut rauhallisempi. Paljon oli suunnitelmia tällekin vuodelle, mutta koronan vuoksi jäi näkemättä, olisivatko suunnitelmat käyneet toteen. Tämä vuosi on siis vietetty panostaen someen ja muuhun virtuaaliseen toimintaan. Ihan näinä päivinä someen ilmaantuukin paljastuksia siitä, mihin verkostoituminen muiden omakustannekirjailijoiden kanssa on johtanut… 😏 Joten pysykäähän kuulolla Instassa ja Twitterissä.
Lisäksi olen tämän vuoden puolella lukenut Zequera Kätkettyä ääneen YouTube-kanavallani, kun en ole voinut sitä missään tapahtumissakaan teille lukea… Joten sinne vain kuuntelemaan "äänikirjaani", mikäli ette ole vielä eksyneet mukaan kuulijoideni joukkoon. Heinäkuun aikana olen saavuttanut lukupuuhissani luvut, joissa meno muuttuu entistäkin Örkikkäämmäksi. Takaan, että kuulijoille on yllätyksiä luvassa!


Toivotaan, että taas seuraavan kirjani kanssa pääsen kiertämään Suomea uusien seikkailujen parissa. Toisinkoni Falqure Kahlittu on juuri työn alla ja se tulee ns. uunista ulos syksyllä, todennäköisesti loka-marraskuun tietämillä. Ja mistäpä muualtakaan kuin BoD:n kautta. Joten ei muuta kuin BoD:lle terveisiä: rasvatkaahan painokoneet valmiiksi ja valmistautukaa Örkin toiseen tulemiseen. 😁

Kiitos siis upeasta esikoiskirjailija vuodestani BoD:lle, kollegoilleni ja lukijoilleni! 
Lopuksi todettakoonkin vielä yksi hyvin tärkeä asia, eli on ollut aivan häkellyttävän upeaa nähdä mm. someen ilmaantuneita kirja-arvioita Zequera Kätketystä. Ja viimeksi tällä viikolla sain ihanaa palautetta uudelta lukijaltani. Sellainen saa joka ikinen kerta sydämen läpättämään onnesta! Ja vaikka omaa kirjaa onkin mahtavaa pitää itse omissa käsissään – vielä mahtavampaa on nähdä jonkun muun pitelevän sitä. Lukijoiden palaute on ollut niin ihanaa ja kannustavaa, että kirjoitin aiheesta kesäkuussa kokonaan oman postauksen: Mitä mieltä lukijat ovat kirjastani. Postaus on kirjoitettu teitä lukijoitani kaikella lämmöllä ja rakkaudella ajatellen – sekä osoitukseksi siitä, kuinka paljon palaute todella merkitsee. 💚

En voisi olla tämän kiitollisempi. 🙏
Terveisin,