torstai 29. lokakuuta 2020

Matka jatkuu…

Somessa minua seuraavat ehkä bongasivatkin Instan puolelta, että olen siirtänyt ajatukseni osin jo seuraavaan kirjaani. Toki elän yhä vahvasti mukana Falqure Kahlitun tapahtumissa ja ajattelen päivittäin hahmojani, jotka kyseisessä tarinassa ovat mukana… Mutta uskon, että eteenpäin siirtyminen helpottaa tähän. Onkin jotenkin todella hurjaa, lähes järkyttävää, että vasta kun te lukijat saatte Falqure Kahlitun käsiinne, niin minun täytyy olla jo jossain muualla. Se tarina ei ole enää minua varten – se on nyt teitä varten. Ja kuitenkaan… en yhä vieläkään tahtoisi päästää siitä irti.


Minua lohduttaa tavattomasti se ajatus, että jonain päivänä – ehkä hyvinkin pian – saan kuulla teidän lukijoiden matkasta Gregonin ja Cylnan rinnalla. On mielenkiintoista kuulla, minkälaista teillä on Qyamiassa tällä kertaa. Tarina on kuitenkin melko lailla erilainen kuin mitä esikoiseni tarina oli. Itse pidän tästä toisinkoisestani enemmän, joskin esikoiseni tarina oli tarpeellinen alkusoitto ennen tätä toisinkoistani – ja tokihan esikoisessakin on minulle hyvin rakkaita hahmoja, ellei jopa niitä kaikkein rakkaimpia. Mutta tarinana pidän enemmän tästä toisinkoisestani. Jännää siis kuulla, mitä te lukijat olette lopulta mieltä. 😏 

Nyt lokakuussa, kirjaprojektini valmistumisen myötä, olen lukenut ja pelannut paljon. Täytyy sanoa, että en ole varmaan ikinä eläessäni lukenut kuukauden aikana yhtä monta kirjaa kuin tässä kuussa! Minulla on ollut pitkään lukujumi, enkä ole viime vuosina juurikaan lukenut muuta kuin omia tekstejä ja ainoastaan ihan vain jokusen muiden kirjoittaman kirjan per vuosi… Mutta äänikirjoja sentään aloin lisäksi kuunnella tänä vuonna.
Vaan nyt – nyt olen todellakin lukenut! Toki yksi kirjoista on Falqure Kahlittu, mutta tällä kertaa luin sen sentään ihan oikeana fyysisenä kirjana, enkä pelkkänä tekstitiedostona. Lisäksi olen lukenut neljä sarjakuvakirjaa: Viimeinen ilta (Rowell & Hicks) ja Heartstopper volume 1, 2 ja 3 (Alice Oseman). 

Indiekirjallisuutta
Luin tässä kuussa omani lisäksi myös yhden toisenkin indiekirjan, Älä anna minun pudota (Elina Aaltonen), josta ehkäpä kirjoitan vielä kirja-arvostelun Indieklubin tiimoilla. Tämä oli aikuisille suunnattu heppakirja, joita toisinaan (harvakseltaan) luen fantasian ja sarjakuvien ohella.

Vaan koko tämän lokakuun "luku-urakkani", joka oli kuitenkin kaikkea muuta kuin urakka (sillä lukeminen oli nyt niiiin helppoa), aloitin lukemalla jo kesällä hankkimani Beowulf eepoksen Rudolf Dillströmin 1900-luvun alkupuolella suomentamana. Kyseinen helmi löytyi pienkustantamo Nysalorin valikoimista.
Seuraavaksi lukuvuorossa onkin uudempi suomennos Beowulfista sekä postissa luokseni on jo matkalla Beowulfin englanninkielinen laitos, joka sisältää niin ikään myös alkuperäisen muinaisenglantilaisen version. Suurin piirtein siis takaan teille, että tulevana talvena minulta on jossain välissä tulossa perusteellinen bloggaus Beowulfista. Se on nimittäin uskomaton tarina – tavattoman monelta eri kannalta katsottuna.

Falqure Kahlitun julkaisun myötä minulta tosiaan aukesi jokin ihmeellinen pato, kun nyt lukeminen sujuu ihan toisen makuisesti kuin mitä useampaan vuoteen… Ehkä se johtuu siitä, että Falqure Kahlittu on ollut minulle niin tavattoman tärkeä tarina ihan syntymästään asti, etten ole oikein pystynyt keskittymään täysillä mihinkään muuhun kuin Qyamiaan. Nyt kun tuo tärkein tarina on saatettu kirjankansien väliin, olen suurimman työni tehnyt. Paineet ovat hellittäneet… Vaikka samaan aikaan kipuilenkin tarinasta luopumisen suhteen.
Mutta arvatkaa mitä? Eihän minun oikeastaan tarvitse olla haikean surumielinen. Voin nimittäin kirjoittaa ihan niin monta Qyamian kirjaa kuin mitä ikinä vain tahdon! Minun ei tarvitse koskaan lähteä pois siitä maailmasta. Ja vaikken kaikkia hahmojani pysty pitämään enää luonani, niin he ovat kuitenkin teidän luonanne… ja minun sydämessäni, muistoissani. Joten annetaan heidän elää sitä kautta ikuisesti! 💚

Jos et ole vielä osallistunut kirja-arvontaani, jossa voit voittaa itsellesi Zequera Kätketyn, niin aikaa osallistumiseen on tämän lokakuun loppuun asti. Arvontaan mukaan pääset tästä. Kannattaa osallistua!


Lukuterveisin,













torstai 22. lokakuuta 2020

Arvonta – voita kirja: Zequera Kätketty


~ Arvonta on päättynyt! ~


Monet somessa minua seuraavat varmasti jo tietävätkin, että toisinkoiseni on nyt julkaistu. 🎉 Fiilikset ovat olleet todellakin korkealla ja päätinkin innostuksissani juhlistaa toisinkoistani järjestämällä arvonnan, jossa juuri sinä voit voittaa esikoisteokseni, Zequera Kätketty

Zequera Kätketty on aikuisille suunnattua korkeaa fantasiaa ja teos ilmestyi heinäkuussa 2019. Sitä löytyy lähes kaikista nettikirjakaupoista kovakantisena ja pehmeäkantisena painettuna kirjana sekä e-kirjana. Zequera Kätketty on Qyamian kirjat -sarjan ensimmäinen osa, mutta se toimii myös täysin itsenäisenä teoksena. (Nyt lokakuussa julkaistu Falqure Kahlittu on toki jatko-osa esikoiselleni.) 

Tahtoisitko sinä voittaa itsellesi esikoisteokseni, Zequera Kätketty?
Jos vastasit kyllä – siinä tapauksessa seuraa ohjeita, niin kirjan pehmeäkantinen versio voi pian olla sinun! 😋


Näin osallistut arvontaan!

Kerro minulle: mitä örkit tuovat sinulle mieleen?

Voit kertoa örkeistä lyhyesti tai pitkästi. Yksi sanakin riittää, mutta voit kirjoittaa aivan niin pitkästi kuin miltä sinusta itsestäsi tuntuu. 😀

Vastauksesi voit kertoa minulle joko

  • kommentoimalla tähän postaukseen alla olevassa kommenttikentässä (annathan tällöin sähköpostiosoitteesi, mikäli et vastaa Google-tilisi kautta)
  • lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen kaukamaa.skessa@gmail.com
  • lähettämällä yksityisviestin Twitterissä tai Instagramissa (somelinkit löytyvät sivupalkista)
  • kommentoimalla johonkin julkaisuuni Twitterissä tai Instagramissa (somelinkit löytyvät sivupalkista).

Osallistumisaikaa on lokakuun 2020 loppuun asti ja suoritan arvonnan sunnuntaina 1.11.2020, jolloin arvon kaikkien osallistujien kesken yhden yllä mainitun kirjapalkinnon, joka toimitetaan voittajalle postitse. Olen voittajaan yhteydessä heti arvonnan suorittamisen jälkeen saman kanavan kautta kuin missä arvontaan osallistuminen on tapahtunut.

Kuittaan jokaisen osallistujan osallistumisen, joten jos et saa mitään vastausta viestiisi, ole yhteydessä uudestaan. Huom. blogikommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, joten älä huolestu, mikäli kommenttisi ei ilmesty blogiini heti.

Arvonta on minun itseni henkilökohtaisesti järjestämä, eikä arvonnassa ole mukana muita järjestäviä tahoja.

Joten nyt ei muuta kuin osallistumaan – ja onnea arvontaan! 👍

Toivottelee



maanantai 5. lokakuuta 2020

Koti-ikävä…

Toisinkoiseni koevedos lähti viime viikolla tilaukseen ja odottaa painoon pääsyä… Siitä asti, kun kirjaksi taittamani kässäri lipui käsistäni tälle matkalleen, minulla on ollut tavattoman tyhjä olo. Olen toki innoissani, että kirjani on näin lähellä julkaisuaan – mutta samaan aikaan olen kuin jossakin koomassa. Aivan kuin olisin poissa kotoa, enkä tiedä, koska pääsen palaamaan...

Syyskuun alusta asti olen ollut fiiliksiltäni varsin melankolinen… Toisinkoiseni tarinaan sisältyy niin vahvoja tunteita, että minun on ollut vaikeaa käsitellä niitä. Sitä kuvittelisi, että kun kirja valmistuu ja tarinasta ns. päästää irti, niin sen myötä vapautuu niistä fiiliksistä, joita kirjaa työstäessään on kokenut. Vaan eikös mitä, tämä on aivan päinvastoin... Fiilikseni muuttuvat vain koko ajan mieltä repivämmiksi.
Totesin taannoin kollegoilleni, että on jollain tapaa lannistavaa ymmärtää, ettei tämä tarina tule merkitsemään lukijoilleni yhtä paljon kuin mitä se itselleni merkitsee. Tuolloin vielä pelkäsin, että merkitseeköhän tämä tarina kenellekään yhtikäs mitään… Mutta nyt ajattelen jo toisin. Olen hyvilläni, että lukijani saavat nauttia tarinasta ilman tätä liian pakahduttavaa tunnetta – ja samaan aikaan olen varma, että tämä tarina tulee koskettamaan monia lukijoitani. Se tulee koskettamaan teitä sopivan syvältä, sen lupaan.

Onkin hyvin mielenkiintoista sitten tulevaisuudessa kuulla ja lukea teidän antamianne palautteita. Minkälaisena te tulette tämän matkan kokemaan… Ketkä ovat teidän suosikkihahmojanne… Kenen tarina/rooli koskettaa teitä kaikkein eniten… Ja sen myötä, kun yhä useampi pääsee kirjani lukemaan, lupaan paljastaa myös omia fiiliksiäni tämän tarinan suhteen vielä vähän syvällisemmin.
Tahtoisin toki kertoa teille kaiken jo nyt heti – mutten sentään tahdo spoilata. 😌 Annan teidän lähteä tälle matkalle niin, ettette tiedä mitä seuraavan (tai edes sen ensimmäisen) mutkan takana odottaa. Joten matkaan lähdettyänne pitäkää silmänne auki... Katsokaa tarkasti ympärillenne. Kuunnelkaa Qyamian hahmojen mielensanoja ja aistikaa, miltä he tuntuvat – keitä he ovat.
Uskon, että tämä uusi polku avautuu teille kuljettavaksi jo tässä lokakuun aikana. Ja tietenkin pidän teidät ajan tasalla ja ilmoittelen, kun ovi Qyamiaan taas aukeaa. 

Kuva: © Canva Pro

Esikoiseni, Zequera Kätketty, aiheutti valmistuessaan minulle hieman samanlaisia tuntemuksia, muttei näin vahvoja. Vaikka voisi kuvitella, että esikoisen julkaisu olisi se kaikkein ikimuistoisin kokemus, niin voin sanoa tämän toisinkoiseni julkaisun nostattavan sitäkin suurempia tunteita pintaan. Tämä on minulle suurempi asia ja vähän luulen, että kun saan pidellä kirjani loppulista versiota ensimmäistä kertaa käsissäni, niin saatan vieräyttää kyyneleen jos toisenkin.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että Falqure Kahlittu pitää sisällään myös sen aivan ensimmäisen kirjoittamani Qyamiaan sijoittuvan tarinan… Se on vain osa tätä kirjaa, osa tätä tarinaa, mutta se on siellä mukana. Ehkä tämä onkin minulle enemmän se esikoinen kuin mitä "virallinen esikoiseni", Zequera Kätketty.


Mietin monesti lenkkeillessäni Qyamian hahmoja… Mietin, keitä heistä tahtoisin tavata IRL. Mietin, mitä sanoisin heille "pelastaakseni" heidän elämänsä. Zequera Kätketyn hahmoista Shamaanille sanoisin, ettei hän saa jättää Nanea yksin… Miksei hän vain olisi voinut ottaa Nanea mukaansa? Kaikesta huolimatta… Juuri niin hänen olisi pitänyt tehdä. Ja Nane, hänen olisi pitänyt paljastaa tunteensa! Miksi hän tyytyi vain olemaan, katsomaan, kuuntelemaan – kun hänen olisi täytynyt itse puhua. Olisin halunnut pelastaa Nanen… Joku muu olisi saanut mennä ja kohdata Meren. Viimeistään Zagran olisi täytynyt estää kaikkea tapahtumasta… Olla päästämättä enää irti! 💔

Mutta Qyamian tarinat ovat juuri tällaisia minkälaisina ne teille kerron. Ne ovat olleet jo ennen minua, enkä voi niitä muuksi muuttaa – vaikka tahtoisinkin. Vaikka tahtoisinkin pelastaa hahmoni niin esikoisessa kuin myös toisinkoisessanikin ja antaa heille onnen. Mutta en voi, sillä Qyamia on totta – minulle. Onko se totta myös sinulle, sen saat itse päättää.


Julkaisua odotellen,



Ps. Olen päivittänyt kotisivujani ajan tasalle, joten tervetuloa kurkistamaan! 😏