maanantai 5. lokakuuta 2020

Koti-ikävä…

Toisinkoiseni koevedos lähti viime viikolla tilaukseen ja odottaa painoon pääsyä… Siitä asti, kun kirjaksi taittamani kässäri lipui käsistäni tälle matkalleen, minulla on ollut tavattoman tyhjä olo. Olen toki innoissani, että kirjani on näin lähellä julkaisuaan – mutta samaan aikaan olen kuin jossakin koomassa. Aivan kuin olisin poissa kotoa, enkä tiedä, koska pääsen palaamaan...

Syyskuun alusta asti olen ollut fiiliksiltäni varsin melankolinen… Toisinkoiseni tarinaan sisältyy niin vahvoja tunteita, että minun on ollut vaikeaa käsitellä niitä. Sitä kuvittelisi, että kun kirja valmistuu ja tarinasta ns. päästää irti, niin sen myötä vapautuu niistä fiiliksistä, joita kirjaa työstäessään on kokenut. Vaan eikös mitä, tämä on aivan päinvastoin... Fiilikseni muuttuvat vain koko ajan mieltä repivämmiksi.
Totesin taannoin kollegoilleni, että on jollain tapaa lannistavaa ymmärtää, ettei tämä tarina tule merkitsemään lukijoilleni yhtä paljon kuin mitä se itselleni merkitsee. Tuolloin vielä pelkäsin, että merkitseeköhän tämä tarina kenellekään yhtikäs mitään… Mutta nyt ajattelen jo toisin. Olen hyvilläni, että lukijani saavat nauttia tarinasta ilman tätä liian pakahduttavaa tunnetta – ja samaan aikaan olen varma, että tämä tarina tulee koskettamaan monia lukijoitani. Se tulee koskettamaan teitä sopivan syvältä, sen lupaan.

Onkin hyvin mielenkiintoista sitten tulevaisuudessa kuulla ja lukea teidän antamianne palautteita. Minkälaisena te tulette tämän matkan kokemaan… Ketkä ovat teidän suosikkihahmojanne… Kenen tarina/rooli koskettaa teitä kaikkein eniten… Ja sen myötä, kun yhä useampi pääsee kirjani lukemaan, lupaan paljastaa myös omia fiiliksiäni tämän tarinan suhteen vielä vähän syvällisemmin.
Tahtoisin toki kertoa teille kaiken jo nyt heti – mutten sentään tahdo spoilata. 😌 Annan teidän lähteä tälle matkalle niin, ettette tiedä mitä seuraavan (tai edes sen ensimmäisen) mutkan takana odottaa. Joten matkaan lähdettyänne pitäkää silmänne auki... Katsokaa tarkasti ympärillenne. Kuunnelkaa Qyamian hahmojen mielensanoja ja aistikaa, miltä he tuntuvat – keitä he ovat.
Uskon, että tämä uusi polku avautuu teille kuljettavaksi jo tässä lokakuun aikana. Ja tietenkin pidän teidät ajan tasalla ja ilmoittelen, kun ovi Qyamiaan taas aukeaa. 

Kuva: © Canva Pro

Esikoiseni, Zequera Kätketty, aiheutti valmistuessaan minulle hieman samanlaisia tuntemuksia, muttei näin vahvoja. Vaikka voisi kuvitella, että esikoisen julkaisu olisi se kaikkein ikimuistoisin kokemus, niin voin sanoa tämän toisinkoiseni julkaisun nostattavan sitäkin suurempia tunteita pintaan. Tämä on minulle suurempi asia ja vähän luulen, että kun saan pidellä kirjani loppulista versiota ensimmäistä kertaa käsissäni, niin saatan vieräyttää kyyneleen jos toisenkin.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että Falqure Kahlittu pitää sisällään myös sen aivan ensimmäisen kirjoittamani Qyamiaan sijoittuvan tarinan… Se on vain osa tätä kirjaa, osa tätä tarinaa, mutta se on siellä mukana. Ehkä tämä onkin minulle enemmän se esikoinen kuin mitä "virallinen esikoiseni", Zequera Kätketty.


Mietin monesti lenkkeillessäni Qyamian hahmoja… Mietin, keitä heistä tahtoisin tavata IRL. Mietin, mitä sanoisin heille "pelastaakseni" heidän elämänsä. Zequera Kätketyn hahmoista Shamaanille sanoisin, ettei hän saa jättää Nanea yksin… Miksei hän vain olisi voinut ottaa Nanea mukaansa? Kaikesta huolimatta… Juuri niin hänen olisi pitänyt tehdä. Ja Nane, hänen olisi pitänyt paljastaa tunteensa! Miksi hän tyytyi vain olemaan, katsomaan, kuuntelemaan – kun hänen olisi täytynyt itse puhua. Olisin halunnut pelastaa Nanen… Joku muu olisi saanut mennä ja kohdata Meren. Viimeistään Zagran olisi täytynyt estää kaikkea tapahtumasta… Olla päästämättä enää irti! 💔

Mutta Qyamian tarinat ovat juuri tällaisia minkälaisina ne teille kerron. Ne ovat olleet jo ennen minua, enkä voi niitä muuksi muuttaa – vaikka tahtoisinkin. Vaikka tahtoisinkin pelastaa hahmoni niin esikoisessa kuin myös toisinkoisessanikin ja antaa heille onnen. Mutta en voi, sillä Qyamia on totta – minulle. Onko se totta myös sinulle, sen saat itse päättää.


Julkaisua odotellen,



Ps. Olen päivittänyt kotisivujani ajan tasalle, joten tervetuloa kurkistamaan! 😏






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti